Saint or Sinner//BC ONESHOTS

NikoxJoonas=Flunssan kourissa

*NIKO*

Rapistelin rappukäytävässä avaimia taskustani ja yritin siirtyä sisätiloihin niin hiljaa kuin mahdollista. Kotona flunssan kourissa kituva Joonas oli todennäköisesti nukkumassa enkä mä halunnut sen heräävän mun metelöintini takia. Eikö se vasta iloinen yllätys olisi ollutkin kun mä olinkin jo kotona sen herätessä uniltaan!

Könysin kantamusteni kanssa eteiseen ja vedin hiljaa oven kiinni perässäni. Potkin kengät jaloistani ja laskin tavarat sivupöydälle siksi aikaa että sain ulkovaatteet pois päältäni.

Mä olin lähtenyt käymään kaupungilla jotta Joonas saisi levätä rauhassa. Vaikka alunperin meillä oli ollut hiukan toisenlaiset suunnitelmat. Tänään siitä tuli nimittäin tasan kolme vuotta kun me oltiin siirrytty ystävyydestä parisuhteeseen. Tarkoitus oli lähteä viettämään vuosipäivää ensin ravintolaan ja jatkaa siitä myöhemmin iltaa keilailun merkeissä. Nyt meidän vuosipäivä vaihtui kuitenkin mäkkisafkaan ja suoratoistopalveluiden leffatarjontaan. Kävihän se oikein hyvin niinkin.

Otin kantamukset kainalooni ja suuntasin olohuoneen kautta kohti keittiötä jotta näkisin oliko Joonas vielä unten mailla. Sillä oli yleensä tapana raahautua sohvalle sairastamaan kun siihen jokin pöpö iski. Mä taas linnottauduin makuuhuoneeseen enkä poistunut sängystä kuin juuri ja juuri vessaan. Mulla oli paha tapa sairastaa sitä kuuluisaa miesflunssaa...

"Hei muru, sä ootkin hereillä" sanoin hymyillen nähdessäni Joonaksen istumassa sohvalla.

Sen hiukset oli sotkussa ja silmät punersi. Tuo näytti ihan oikeasti olevan todella kipeä. Voi kun mä olisin osannut tehdä jotain parantaakseni toisen surkeaa oloa. Ei ollut mukava katsoa toisen sairastelua sivusta. Vaikka mä tiesinkin olevani itse täysin samassa tilanteessa seuraavan viikon kuluessa loppuun...

"Missä sä kävit?" tuo kysyi käheällä äänellä.

Mä laskin sohvapöydälle mäkkäristä tuomani ruokalähetykset sekä Joonakselle ostamani ostokset. Sille oli jäänyt lapsuudesta jokin opittu tapa siitä kuinka kuumeessa ollessa piti juoda aina Jaffaa. Sitä mä olin sille hamstrannut ja varmuuden vuoksi ottanut vielä lisää nenäliinoja. Huomista silmällä pitäen mä olin ostanut sille helposti syötäviä keittoja jotta se saisi edes jotain alas. Ja totta kai mä otin myös sen lemppari irtokarkkeja. Piti kai mun potilasta nyt vähän hemmotella!

"Hain sulle kaupasta lisää nenäliinoja, juotavaa ja sit mä nappasin mäkistä nopeet safkat mukaan" kertasin tyhjentäen samalla ostoksia pöydälle.

Joonas oli ollut niin harmissaan siitä ettei me päästy viettämään vuosipäivää asiaankuuluvalla tavalla et oli kai mun pakko keksiä jotain millä sitä piristää.

Istahdin sen vierelle ja painoin käteni tuon otsalle. Se oli niin kuuma et melkein sormia poltti. Sen kehosta hohkasi muutenkin kuumuus todella pahasti.

"Sulla alkaa taas iltaa kohti kuume nousta" huomautin.

Joonas nyökkäili ja painoi päänsä takaisin tyynyihin. Se veti tiukemmin vilttiä päälleen ja huokaisi syvään. Kyllä mä tiesin sen olevan pettynyt. Mutta mä olin luvannut että sitten kun flunssasta päästiin, me toteutettais tuo tänään jäihin mennyt suunnitelma.

"Jaksaisit sä syödä edes vähän?" kyselin nostellen ruokia pois pusseista.

Mun oli tehnyt mieli ranskalaisia ja Joonasta varten mä olin ottanut kananugetteja ja paahdettuja sipulirenkaita. Josko sen lempparit saisi houkuteltua tuon syömään edes vähän. Kipeänä se oli yhtä tuskaa mutta mä halusin tarjota sille edes mahdollisuuden.

"Mitä sä toit?" Joonas kysyi raottaen toista luomeaan kysyvästi.

Nugettien ja sipulirenkaiden kanssa mä olin ottanut valkosipuli-kastikkeen jota tiesin Joonaksen rakastavan suunnattomasti. Sitä paitsi valkosipuli jos mikä tehosi tukkoiseen nenään!

"Sipulirenkaita ja kananugetteja valkosipulimajolla. Olis tässä myös ranskiksia" kerroin.

Joonas nosti kiinnostuneena katseensa pöydän suuntaan ja könysi itsensä ylös. Se kelasi läpi esille asetetut tuotteet ja katsoi sitten muhun hymyillen.

"Sä oot ihana" se sanoi hennosti hymyillen.

Siksi se varmaan oli jaksanutkin katsella mua kaikki nämä vuodet. Tuo veti vilttiä paremmin niskaansa ja nojasi tiukemmin muhun. Se katseli kiinnostuneena eteensä levitettyä tarjontaa ja nappasi oitis mun ranskiksista sormiinsa muutaman.

"Mä en maista mitään joten mul on ihan sama mitä syön" tuo tokaisi hartioitaan kohauttaen.

Tuo oli varmaan yksi niistä syistä miksi flunssassa ei tehnyt mieli syödä mitään. Ihan kuin se ei olisi ollut tarpeeksi haasteellista jo muutenkin inhottavan olotilan vuoksi.

"Jäät sä mun kanssa tähän?" blondi kysyi siirtäen väsyneen katseensa muhun.

Se näytti niin suloiselta vähän tuollaisena raukkana. Kuulosti varmaan väärältä sanoa nauttivansa poikaystävänsä sairastelusta. Tai lähinnä sen sivusta seuraamista. Musta oli ihanaa hoivata sitä ja pitää huolta kun se oli itse hiukan avuttomassa tilassa.

"Totta kai" vastasin kietoen lämmittävästi kättäni Joonaksen ympärille.

Enhän mä sille enää enempää halunnut pettymyksiä aiheuttaa. Sitä paitsi mitä mä muutakaan olisin tehnyt kuin hoitanut Joonasta. Se oli näemmä rakentanut jo valmiiksi itselleen tyynyistä ja peitoista mukavan pesän tähän sohvalle. Sillä oli usein tapana tehdä niin.

"Sori et meidän suunnitelmat meni pieleen" Joonas huokaisi hiljaa painaen päänsä mun olkapäätä vasten.

Mäkin olin siitä pahoillani mutta ei kukaan sairastumiselle mitään voinut. Joka tapauksessa me saatiin viettää vuosipäiväämme yhdessä. Ja se oli tärkeintä mulle.

"Älä viitsi. Kyllä me ehditään toteuttaa ne suunnitelmat myöhemminkin" lohdutin.

Joonaksen piti saada keskittyä nyt vain toipumiseen ja minä olin auttamassa vieressä parhaan mahdollisen taitoni mukaan. Kaikki muu oli nyt toissijaista.

Tuo napsi tyytyväisenä ranskiksia pöydältä ja nojasi muhun. Sen läheisyys sai mut miltei palamaan. Niin kuumalta sen keho tuntui. Turha siltä oli alkaa kuumetta mitata kun tiesi kuitenkin sitä olevan. Silittelin lempeästi tuon selkää ja annoin sen syödä ensin sen mitä söi ja putsaisin sitten itse pöydän. Kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttui... 

***

Sanoja 803

Tämmöne sickfic tähä välii :)