Saint or Sinner//BC ONESHOTS

OllixAleksi=Blackout 2/2

Puolessa välissä leffaa Aleksi oli saanut tarpeekseen. Tämän vuoden pelle-kiintiö tulikin sitten tämän myötä täyteen. Jostain syystä mä vihasin niitä muutenkin. Ne oli karmivia... aina suu korvissa. Eihän niillä voinut olla kuin pahat mielessä. Ei kukaan voinut olla niin yltiöpositiivinen kaiken aikaa.

Ulkona riehuva myrsky vain voimistui voimistumistaan eikä sähköistä ollut tietoakaan. Ne oli olleet poissa jo toista tuntia.. eikä tällä menolla varmaan palautuisikaan tämän vuorokauden puolella. Toisaalta mikäpä tässä oli ollessa.. niin kauan kaikki oli hyvin kuin puhelimessa riitti virtaa. Sen jälkeen saattoi tulla hieman tylsää.

Aleksi oli vaihtanut genrestä toiseen sujuvasti ja valinnut 365 Days-nimisen elokuvan. Mä en ollut koskaan edes kuullutkaan koko leffasta mutta Aleksin mukaan se oli inspiroiva. Mitä lie silläkin mahtoi tarkoittaa... mä olin ehtinyt saamaan ideasta sen verran kiinni et jokin ilmeisesti Italialainen mafiapomo oli nähnyt oikeudekseen kidnapata naisen, jolla oli 365 päivää aikaa rakastua tähän. Toisilla tuntui olevan vähintäänkin mielenkiintoisia käsityksiä rakkaudesta...

Mä en ollut ihan varma ärsyttikö mua enemmän ruudulla ilman paitaa kuljeskelevan tumman miehen kusipäinen itseluottamus vai sängyssä makaavan naisen jatkuva valitus ja kapinallisuus. Mistä tämä leffa oli saanut muka neljä tähteä?

Mä yritin kovasti tulkita mitä seuraavaksi oli tulossa. Nuo oli saaneet riidan aikaiseksi veneessä ja homma alkoi muuttua melko kuumaksi. Mua vasten nojaavan miehen hengitys kuulosti kiihkeältä mun korvan juuressa ja huulet oli kutsuvasti raollaan sen seuratessa intensiivisesti elokuvan antia. Nyt mä aloin ymmärtää mitä se tarkoitti inspiroivalla...

Yhtäkkiä mä tunsin käden painautuvan reidelleni ja puristavan hellästi. Käänsin katseeni puristelijan suuntaan ja katsoin sitä ihmeissäni. Mitä sä nyt meinasit...

Se puri alahuultaan ja katsoi mua alaviistosta. Tuo katse ei paljoa arvailujen varaan jättänyt...

Se nappasi puhelimen mun kädestä ja pudotti sen lattialle. Hetken se katsoi mua silmiin ja antoi kätensä liukua taas mun reidelle. Se puristi taas hieman kovemmin ja sai tuolla mitättömältä kuulostavalla eleellä mun kehoni reagoimaan ilmeisesti juuri haluamallaan tavalla.

"Mäkin voin luvata että rakastut jos oot mun vankina seuraavat 365 päivää" se kuiskasi.

Sitä mä en epäillyt hetkeäkään. En varsinkaan jos se jatkoi vastaavanlaisia otteita koko sen ajan. En mä ollut lainkaan niin vahva et olisin pystynyt tuota vastustamaan.

"Kokeillaanko?" se kysyi näykkäisten samalla mua korvalehdestä.

Ai että kokeillaanko? Kyllä kiitos! Mä vaan en osannut sanoa homman toimivuudesta jos mä olin näin vapaaehtoisesti mukana tuossa kaappauksessa. Toki mä voisin aina esittää pistäväni vastaan. Oli siinä oma viehätyksensä..

Sen enempää vastustelematta mä vedin sen mieltä pyörryttävään suudelmaan. Jos nuo huulet osasi yhtä taidokkaasti kaiken muunkin, mä saisin hyvästellä järkeni alta aikayksikön...

Mä säpsähdin sähköjen palatessa keskuuteen. Ei vielä! Tämä oli paljon kiinnostavampaa näin.. mystisyys kiihotti jostain syystä. Romanttiseksi tätä oli aivan turha kutsua.

Vetäydyin nopeasti Aleksista kauemmas, kuullessani eteisestä kolinaa ja kovaäänistä kiroilua. Mä en voinut olla nauramatta nähdessäni läpimärät Joonaksen ja Joelin. Ne näytti siltä kuin olis käyneet vaatteet päällä uimassa. Miten ne näytti tuolta vaikka ne oli autolla liikkeellä?!

"Ei yhtään ilmettä tai mä vedän" Joel sanoi varoittavasti.

Mä nostin kädet ylös antautumisen merkiksi ja yritin hillitä hymyni. Aleksi puolestaan katsoi virnistäen Joonasta joka näytti aivan uitetulta koiralta. Oli siinäkin sankarit...

Mä kumarruin nappaamaan lattialle tippuneen puhelimeni ja painoin ruudulle pyörimään jääneen elokuvan pois. Jos jokin oli varmaa niin se että tämän leffan parissa me jatkettais vielä. Ennemmin tai myöhemmin.

***
Täst tuli nyt vähän lyhyt että sori siitä (: Pieni infopläjäys tulee muuten täs illan aikana! Pysykää kuulolla (: