Saint or Sinner//BC ONESHOTS

AleksixNiko=Söpöilyä hotellilla

*NIKO*

Oven kolahdus riitti kertomaan että viimein kaikki muut olivat poissa. Ne oli lähteneet ja me saatiin vihdoin olla kahdestaan. Sitä mä olin odottanut... ja tiesin varsin hyvin etten ollut ainoa.

Kaiken tämän stressin ja kiireen keskellä me saatiin kauan kaipaamamme yhteinen hetki. Ihan kahdestaan. Vain me. Ei ketään muuta. Houkuttelevaa eikö totta?

Vaikka ymmärrettävästi rundilla tämä yhteinen aika oli mitä oli. Tottahan siitä saatiin nauttia mutta siinä sivutuotteena tuli neljä muuta joita mä en ihan yhtä paljoa olisi kaivannut. Tai ajoittain kaipasinkin mutta vain hieman eri tavalla.

Keikkojen ja matkojen välissä me istuttiin hotellilla kirjoittamassa biisejä ja yritettiin inspiroitua toistemme paskoista ideoista. Ainoat yhteiset hetket olivat siis keikattomat yöt joita ei kulutettu matkustamiseen.. ja nekin harvat olivat sitten sellaisia että ainoa ajatus sänkyyn pääsemisen jälkeen oli nukkuminen. Ei puhettakaan mistään muusta... keikkarundit eivät olleet mitään parisuhteen kulta-aikaa.

Sivusilmällä mä näin Aleksin katoavan kylpyhuoneeseen ja sanomattakin mä tiesin sen odottavan mua seurakseen. Ja sinnehän mä olin menossakin. En kai mä sitä nyt yksinään olisi suihkuun päästänyt. Kaikkea tekin kuvittelitte!

Astelin kylppärin ovelle ja tartuin kahvaan avatakseni sen. Astuessani sisään, mä näin Aleksin seisovan keskellä lattiaa selkä muhun päin. Sen katse seikkaili jossain kylpyhuoneen laattojen suunnalla.

Suljin oven perässäni ja astuin muutaman askeleen lähemmäs miestäni. Laskin käteni hellästi sen olkapäille ja painoin varovasti huuleni sen niskaan. Vasten tuon lämmintä ihoa.

"Tulithan sä sieltä" se sanoi hiljaa, kääntyen mua kohti.

Mä kiedoin käteni sen niskaan ja hymyilin. Se oli kaunis. Väsynyt, varmasti stressaantunut ja silmiä hivelevän kaunis. En mä olisi jättänyt tällaista tilaisuutta käyttämättä. Kuka sitä tiesi vaikka meidän seuraava yhteinen hetkemme olisi ollut vasta kotona. Ja siihen oli liian pitkä aika...

"Totta kai" vastasin tyytyväisenä ja siirsin sen poskille karanneita mustia kiehkuroita takaisin korvan taakse.

Irrotin otteeni Aleksista ja tartuin sen päällä olevan hupparin vetoketjuun. Hitaasti mutta varmasti mä vedin sen auki ihan alas asti ja sain hetken tuijottaa kankaan alta paljastunutta kroppaa. Se oli viihtynyt poikkeuksellisen paljon salilla viimeisen puolen vuoden aikana ja nyt mä huomasin sen syyn. Kai mä sen aiemmin jo olin havainnut mutta tajusin sisäistää vasta nyt. Ei tehnyt kiire parisuhteelle hyvää ei...

Siirsin katseeni hidastetusti tuon silmiin ja nostin käteni takaisin sen olkapäille. Aloin varovasti laskea sen päällä olevaa vaatekappaletta, koskettaen joka kohtaa sen käsistä. Nyt kun vihdoin pääsi taas toista lähelle, tuntui kuin ei olisi tahtonut irti päästääkään.

"Tulehan tänne sieltä" sanoin hymyillen ja tartuin Aleksia vyötäröltä.

Vedin sen itseäni vasten ja suutelin hellästi. Tuon kädet kietoutui laiskasti mun niskaan sen vastatessa suudelmaan. Se ynähti tyytyväisenä mun huulia vasten ja työnsi kutsuvasti lantiotaan vasten mun omaa. Me oltiin oltu erossa toisistamme aivan liian kauan...

Oli mun paidan vuoro avautua kun Aleksin kädet valui mun niskasta kohti rintaa. Se alkoi availla mun kauluspaidan nappeja yksi kerrallaan, hitaasti mutta varmasti. Jos tässä olis ollut kiire, se oltais revitty jo rikki napit lattialle kolisten. Alkukantaista mutta kiihottavaa...

Se tuijotti mua intensiivisesti silmiin samalla nappeja availlen. Se tiesi sanomattakin kuinka mä rakastin sen kauniin sinisiä silmiä. Mä olisin voinut tuijottaa niihin vaikka vuorokauden ympäri ja aloittaa samantien alusta. Niihin mä olin aikoinaan ihastunut. Tuohon kaikkeen muuhun siinä ympärillä sitten lopulta rakastunut.

"Mul on ollut ikävä sun lähelle" se sanoi hiljaa ja halasi mua saatuaan paidan pois mun päältä.

Kiedoin käteni sen paidattoman kehon ympärille ja painoin kasvoni vasten sen kaulaa. Tuo Aleksille ominainen tuoksu oli jotain järjen sumentavaa. Vaikka mä tunnistin sen missä tahansa olosuhteissa, siitä jaksoi humaltua kerta toisensa jälkeen.

"Samat sanat" kuiskasin sen korvaan.

Tunsin käsien valuvan kohti lantiotani, jolloin Aleksi ryhtyi avaamaan mun farkkujen nappia ja vetoketjua. Mä tein sille samoin ja annoin sen laskea omat housunsa mun tehdessä samoin. Me riisuttiin toisemme kokonaan ja asteltiin suihkutiloihin käsi kädessä.

Aleksi avasi suihkun ja veti mut perässään sen alle. Mä kiedoin käteni tuon ympärille

painaen kasvoni sen lapaluiden väliin ja annoin lämpimän veden kastella meidät. Se tuntui ihanalta.. niin tutulta ja turvalliselta. Sitä mun oli ollut ikävä tämän kaiken keskellä. Ei niinkään sitä ettei me oikein missään välissä oltu ehditty purkaa fyysisiä paineita. Vaan läheisyyttä ja tällaista ihme hempeilyä joka meille oli jostain syystä muodostunut todella tärkeäksi. En mä silti voinut kieltää etteikö mun ensimmäinen suunnitelmani heti meidän kotiuduttua olisi ollut pistää Aleksi koville. 

***

Sanoja 677

Nyt saatte rundi söpöilyä :) Nyt palaan kirjoittamaan uutta Joleksia :)