Saint or Sinner//BC ONESHOTS

JoonasxJoel=Ihastus(osa1)

*JOONAS*

Seurasin kädet hikoillen jätkien sähellystä ja pelkäsin vain koska joku hajottaisi jotakin. Ei olisi ollut ensimmäinen kerta eikä varmasti myöskään viimeinen. Yleensä se tosin olin ollut minä joka oli rikkonut milloin mitäkin... lamppuja, tuoleja, kehonosia, astioita, sydämiä...

Mä satuin juuri nyt vain olemaan hieman omissa ajatuksissani. Toisin sanoen siis aivan omissa maailmoissani.. enkä mä olisi kaivannut nyt mitään ylimääräistä. Niissä päätä sotkevissa ajatuksissakin oli ihan tarpeeksi. Sietäisi nekin jättää mut jo rauhaan...

Tämä perjantai oli pikkuhiljaa taittumassa kohti iltaa ja mä olin viimeiset viisi viikonloppua suunnitellut toteuttavani tämän mutta jokin peikko mun mielessä vain sanoi ettei se kannattanut. Siitä ei olisi mitään hyötyä. Eihän se milloinkaan voisi tajuta näitä tunteita. Omien sanojensa mukaan sillä ei edes ollut sellaisia. Siitä huolimatta mä olin asettanut sydämeni alttiiksi ja aioin nyt kasata kaiken rohkeuteni yhteen, jotta Joel voisi heittää sen seinään.

Vaikka me oltiin tunnettu toisemme iät ja ajat, joku vain oli saanut mut yhtäkkiä tuntemaan jotain toisin. Jotain vielä paljon enemmän. Eikä niin pitänyt milloinkaan tapahtua.

Jotenkin siinä vain oli päässyt käymään niin että nuo kauniit kasvot ja siniset silmät olivat saaneet mut ihastumaan. Eikä yksi toisensa perään yhdessä vietetty päivä päästänyt mua yhtään helpommalla. Sen läheisyys ja kauniit sanat siitä miten meitä ei milloinkaan voisi erottaa, oli jättäneet mut täysin vaille mahdollisuuksia.

Joka hetki sen lähellä tuntui siltä kuin kaikki ympäriltä olis unohtunut. Ihan kuin koko maailma olis ollut vain me kaksi. Se tuntui todella hullulta ottaen huomioon että vain mä olin se jolla oli tunteita. Yleensä rakastuneet pariskunnat ajattelivat tuolla tavoin. Ehkä.. mitä minäkin muka rakkaudesta tiesin.

"Maanantaina sit kympiltä studiosessiot!" Aleksin ääni sai mut palaamaan takaisin tähän hetkeen. Ja hyvä niin.. mun ei sopinut viettää pitkiä aikoja omassa kuplassani. Sillä ei koskaan ollut kovinkaan hyvät seuraukset. Siitä oli todisteitakin.

Aleksi sai mumisevan vastauksen kuoromuodossa. Niin me oltiin sovittu. Alettais vihdoin äänittää uutta biisiä joka oli ollut valmiina lyriikoineen jo ties kuinka kauan. Saatais sekin joskus julkaisukelpoiseksi.

Mulla oli jo ikävä sitä kihelmöivää tunnetta kun laskettiin minuutteja keskiyöhön. Ei. Mä en puhunut uudestavuodesta. Vaan siitä tunteesta kun meidän välillä pyörinyt salaisuus pääsi vihdoin koko maailman kuuluville. Se tuntui helvetin hyvältä.

"Aiot sä Joonas jäädä yksin tänne?" kuului Ollin kysyvä ääni.

Muut olivat nähtävästi jo lähdössä. Kuka sitten minnekin.. ja samalla mä tajusin et juuri nyt oli se hetki kun mun oli saatava suuni auki. Mikäli mä siis aioin todella sanoa tämän.

Nousin seisomaan ja seurasin muuta porukkaa kohti eteistä. Mä tunsin sydämeni ottavan muutaman ylilyönnin ja käsieni taas hikoavan. Milloin mun paras ystäväni oli saanut mut tuntemaan jotain tällaista... eihän tästä mitään hyvää voinut seurata. Se lienee sanomattakin selvää.

"Joel.. e-ehdit sä hetkeks?" kysyin takeltelevasti.

Tuo kääntyi ympäri hiukset heilahtaen ja hymyili. Ja vain tuolla mun sydämeni syke oli sekoitettu lopullisesti. Joko mä olin heikko tai sitten Joel oli yksinkertaisesti täydellinen.

"Toki! Mitä sydämellä?" se kysyi ja asteli mun luo kädet syvällä hupparinsa taskuissa.

Mä katsoin vaivautuneena ympärilleni. Vaikka me oltiin aina oltu todella yhtenäinen porukka, oli silti tiettyjä asioita joita mä en välittänyt ihan kaikkien kanssa jakaa. Tämän mä halusin selvittää ilman muita..

"Tää olis ihan kahdenkeskistä" jatkoin päätäni raapien ja laskin katseeni lattiaan. 

Maton kulma repsotti hieman. Eikä mikään ihme kun otti huomioon kuinka monta askelta senkin päällä oli otettu. Se oli nimittäin ollut alusta asti tässä eteisen lattialla. Silloin aikanaan kun me oltiin treenis otettu käyttöön, oltiin me tuo Joelin kanssa Tokmannin ale-laatikosta haettu naurettavan edulliseen hintaan.

"Joonas-rakas... me ollaan nähty sut alasti ja sotkettu sun boxerit kermavaahdolla.. nää on jopa saaneet meidät kiinni itse teossa.. ei sulla oo enää mitään salattavaa" Niko sanoi virnistäen. Se sai punan lehahtamaan mun kasvoille. Tarvitsiko noin vanhoista asioista enää edes muistutella...

"Jätkät hei.." Joel puuttui keskusteluun virnistellen.

Mä tunsin sen käden kietoutuvan olkapäilleni. Tuolla se sai mun poskille parkkeeranneen punan vain leviämään. Hitto mä inhosin tätä... mutta samalla se sai mut myös tuntemaan oloni turvalliseksi. Se halusi suojella mua muilta. Tai niin mä ainakin itselleni halusin uskotella...

"Olkaa sitten tylsiä" Niko naurahti silmiään pyöräyttäen.

Se painui ulos ovesta muut jätkät seuranaan kunnes vain mä ja Joel oltiin kahdestaan. Se tuntui samaan aikaan tutulta mutta jotenkin niin uudelta. Sitä oli vaikea selittää... ihastusta se vain oli.

***

Sanoja 666

En laittanu tohon mitään esim 1/5 koska en osaa sanoa montako osaa täst tulee mut tämmöne minishottisarja tästä joka tapauksessa tulee :))