Saint or Sinner//BC ONESHOTS

JoonasxNiko=Ruissista treffeille 2/2

Omintakeinen nauru kaikui mun korvissa kilpaa puistosta kantautuvan musiikin basson kanssa. Molemmat kuulosti minusta loistavalta. Mutta jos mun nyt oli valittava, kyllä mä mieluummin jatkoin iltaani kuunnellen tuota naurua. Musiikissa ei ollut mitään valittamista mutta tuo nauru taisi olla tae myös Nikon seuralle joten... päätelkää siitä.

Kaikesta alun stressistä ja yliajattelusta huolimatta Nikon kanssa oli mennyt mahtavasti, ainakin vielä toistaiseksi. Se oli tullut hakemaan mut kotiovelta käsin ja suunnitellut selvästi kaiken ihan pieniäkin yksityiskohtia myöten. Vaikka mä itse suosinkin enemmän sellaista spontaania elämäntapaa, ei tuossakaan mitään vikaa ollut. Oikeastaan jopa aika imartelevaa että toinen jaksoi käyttää aikaansa suunnittelemalla meidän treffejä.

Heti mun luota rappukäytävästä poistuttuamme oltiin me suunnattu läheiseen puistokahvilaan. Kauniita maisemia, linnunlaulua ja kahvia ulkona. Oikeastaan aika romanttista. Sopivissa määrin sekin oli ihan paikallaan. Vaikka mä en erityisemmin romantiikan perään ollut koskaan ollutkaan. Hyvää vaihtelua!

Siitä me oltiin jatkettu matkaa koko puiston kiertävälle pienelle idylliselle polulle. Juteltu siinä samalla kaikesta mahdollisesta aina musiikin ja ihanien kesäkaupunkien väliltä. Ensin mainitusta me löydettiin paljon yhtäläisyyksiä keskenämme mutta jälkimmäisestä meille olis saattanut tulla erimielisyyksiä jos reissuun olisi pitänyt yhdessä lähteä.

Nikon mielestä Hanko olisi ollut mitä loistavin paikka viettää kesäpäivää kun taas mun mieleni veti Lohjan suuntaan. Kaikista mieluiten mä olisin tietenkin istunut Ibizalla aurinkotuolissa ja juonut sivistyneesti pikku drinksuja rantabaarista. Mutta jos pysyttiin Suomen rajojen sisäpuolella niin ihan kiva se Lohjakin olis ollut.

"Haluut sä?" Nikon ääni keskeytti mun muistelut aiemmista keskusteluista.

Mä katsoin sitä hämilläni kun se tyrkytti mulle puolikasta pullaa. Mistäköhän tässä olikaan kyse? Mä vilkaisin edessäni avautuvaa näköalaa. Pientä lampea sorsineen ja kaarnaveneineen jotka palautti mut takaisin nykyhetkeen.

"Tää ei taida olla mulle" tokaisin virnistäen.

Niko pudisteli päätään hymyillen ja tuli muutaman askeleen mua lähemmäs. Se laski varovasti kätensä mun toiselle kyljelle ja katsoi mua hymyillen. Sen kosketus sai aikaan perhosia vatsassa. Sellaista tunnetta mä olin ikävöinyt...

"Hönö, mähän kysyin että haluut sä kahvin kanssa jotain" se huomautti.

Niin se oli kysynyt. Mihinkä herrasmies nyt tavoistaan pääsisi. Jo silloin meidän tavatessa ensi kertaa, se oli vakuuttanut mut kohteliailla käytöstavoillaan. Sellaisia oli nykypäivänä yllättävän vaikea vastustaa.. varsinkaan festareilla!

"Mutta se turvottaa enkä mä halua näyttää sun silmissä läskiltä" sanoin hiljaa, sipaisten samalla sen hiuksia korvan taakse.

Tuo katsoi mua silmät hämmästyksestä suurina. Kyllä! Minäkin olin epävarma itsestäni...

"Lopeta! Sä oot kaunis joka kohdasta etkä saa puhua itestäs noin" se sanoi vakavana.

Kai mun pinnallisuudelle oli syynsä.. aiemmissa ihmissuhteissa kuullut tahattomilta tuntuneet kommentit oli jääneet kummittelemaan pään sisälle ja päättivät paeta siinä kohtaa kun mun sydän oli taas auki jollekin... loistava ajoitus!

"Syötetään nyt vaan sorsia" vastasin hymyillen ja aloin taittaa vielä pienempiin osiin kädessäni olevaa puolikasta pullaa.

"Joonas. Uskothan sä mua?" Niko kysyi vaativasti.

Olisinhan mä halunnut uskoa. Sitä oli vaikea ajatella noin kun näki itsensä täysin päinvastaisena. Ymmärrättehän? Oma peilikuva alkoi pikkuhiljaa vääristyä ja sellaisetkin kohdat itsessä mistä joskus oli pitänyt, alkoi näyttää rumilta. Niin järjettömän suuri vaikutus negatiivis-sävytteisillä kommenteilla ihmismieleen oli. Kehuja ja positiivisia kommentteja oli paljon helpompi torjua ja vähätellä.

"Totta kai" vastasin hymyillen.

Kaikin voimin mä yritin vakuuttaa Nikoa sillä että luotin sen sanaan. Tässä se taas nähtiin, vaikka mä olin Ollille luvannut olevani oma itseni. Mutta kuinka mä olisin ensitreffeillä voinut näyttää toiselle oman epävarmuuteni? Vielä kun mä pystyin siltä piilottamaan jotain, oli tilaisuus tässä kohtaa hyödynnettävä. Mulla oli sitten seuraavilla treffeillä tai sitä seuraavilla mahdollisuus kertoa itsestäni taas vähän enemmän. Ja myöhemmin kun me oltais tapailtu jo pidempään, mä voisin kertoa sille mieleni monstereista. Sitten kun mä pystyin luottamaan jo siihen että kaikesta huolimatta se haluaisi jatkaa deittailua ja mahdollisesti jossain vaiheessa aloittaa mun kanssa parisuhteen. Avaamalla kaiken ja lopulta itkemällä sen olkapäätä vasten, mä pidin ainoastaan huolen siitä että mitään toisia treffejä ei koskaan edes tulisi.

"Hyvä" se sanoi nyökkäillen.

Tuon katse liikkui kaiken aikaa mun silmien ja huulten välillä niin että sen olis tyhmempikin tajunnut mitä se suunnitteli. Mitä sä vielä odotat?

Se nojautui varovasti mua kohti ja antoi ihanan pehmeiden huuliensa painautua mun omia vasten. Sorsille tarkoitetut pullat tippui mun käsistä kun mun oli otettava Nikosta tukea. Ei sen huulet pelkästään näyttäneet hyviltä vaan ne myös maistui siltä. Melkein kuin automaationa mun kieli meinasi eksyä sen suuhun mutta mä sain kuitenkin pidettyä sen kurissa. En mä halunnut meidän ensisuudelman olevan mikään märkä kielari...

Hitaasti se erkani kauemmas jättäen mun huulille kihelmöivän kuuman tunteen. Olisinhan mä siinä pidempäänkin viihtynyt. Mutta jos mä kerrankin sanoin etten halunnut vaikuttaa liian epätoivoiselta.. uskoikohan kukaan?

"Nyt sorsat varmaan suuttuu kun mä tuhlasin niiden ruuat" sanoin harmistuneena.

Se sai Nikon nauramaan ja pudistelemaan vain päätään. Se tarttui mua lempeästi kädestä ja antoi mulle ainakin hetkellisesti aihetta uskoa taas edes hiukan parempaan.

"Me voidaan hakea niille lisää niin monta pullaa kun vaan halutaan" se tokaisi hymyillen.

Vaikka mä olin aina kuvitellut pitäväni ihan erilaisista treffeistä, oli Niko kuitenkin osoittanut mun luuloni täysin vääräksi. Tai sitten se johtui vain siitä että mulle taisi olla ihan yksi ja sama minne se mut olisi vienyt ja silti mä olisin ollut tyytyväinen.

Sen kaiken sijaan me murusteltiin pullasta pieniä paloja ja heiteltiin niitä sorsille syötäväksi. Niiden parveilua oli hauska katsella kun ne kaikki koittivat kiirehtiä saman palan kimppuun.

"Jatko on sun käsissä. Haluut sä kotiin, drinkeille baariin vai mun luo bisselle?" se kysyi katsoen muhun taas todella kuumottavalla katseella. Olisinkohan mä voinut valita sekä kakkos että kolmos vaihtoehdot? Sillä erotuksella että mentäiskin drinkeille Nikon luo...

"Sopiiko jos mennään vaikka ensin niille drinksuille ja katotaan mitä sitten keksitään?" kysyin hymyillen.

Ehkä se oli hyvä tapa jatkaa tätä en ole kiimainen-leikkiä. Jos jotain tapahtui niin sitten tapahtui mutta ainakaan sitä ei tarvinnut suunnitella etukäteen. 

***

Sanoja 900

Tästä pt 2 olkaa hyvät