Makaan laiturilla. Katselen noita tähtiä ja auringon nousua. Kello on tällähetkellä 4:36. En tiedä kuka olen. Muut ovat nukkumassa. Ainakin luulen niin. Tekisi mieli lähteä pois. Pois koko vitun maailmasta. Kukaan ei myönnä sitä, että he vihaavat minua oikeasti. Kuka tälläistä rottaa rakastaisi. Porkokin vain esittää minulle. Tiedän sen, että leikin tulen kanssa. Tämä tuli voi leimahtaa, koska vain. Joka päivä heitän sinne bensaa. On vain ajan kysymys, koska se liekki polttaa koko maailmani. Siinä vaiheessa on turha valittaa. Me kaikki valitsemme oman reittimme.
En ole aina ollut tällainen. Nuorempana minun maailmani poltettiin. Sen jälkeen kasvatin itselleni valtaa, kunniaa sekä voimaa. Kasvatin myös muurin. Sydämeni oli muurin sisällä. En päästänyt ketään siitä muurista läpi, paitsi Porkon ja jätkät. He olivat ainoat, ketkä pääsivät siitä sen kaiken jälkeen lävitse. En ikinä unohda sitä, mitä minulle tehtiin nuorena. Mitä sä teet täällä?? Kuulen takaani. Käännän katseen häneen. Se on Porko. Istun ja katson auringon nousua. Vastaan hänelle. Hän tulee viereeni ja istuu alas. Ottaa minut kainaloonsa. Istumme hiljaa ja katsomme eteenpäin. Mä rakastan sua. Sanon Porkolle. Mäkin rakastan sua. Hän vastaa ja antaa suudelman minulle.
Kello on 5:40. Pitäiskö meidän mennä nukkumaan prinsessa?? Porko kysyy ja antaa pusun poskelleni. Ehkä prinssi. Vastaan. Minua väsyttää paljon. Tunnen, kun Porko nostaa minut syliinsä ja lähtee kohti mökkiä. Hän kantaa minua ja katson häntä silmiin. Hän ottaa taskustani avaimet ja avaa oven. Menemme hiljaa yläkertaan. Minä kaatuan sänkyyn. Tunnen sen, kun Porko tulee peittelemään minut. Tämän jälkeen hän antaa minulle suudelman ja tulee viereeni sänkyyn. Hyvää yötä rakas. Hän kuiskaa korvaani ja nukahdan...
