Palaneen kirjan sirpaleet

MAALARIN NUKKE

Varoitukset tämän osion kommenteissa->
Luethan ne, sillä kyseessä on kauhutarina!

♦️♦️♦️

Stephanie oli aina rakastanut maalaamista. Hän oli siinä taitava, jokainen hänen maalauksistaan oli lumoava ja iloisen pirteä.

Sen vuoksi hän saikin nuken joululahjaksi. Ei hän ollut aikoihin nukeilla leikkinyt, mutta nukke olikin tarkoitettu maalattavaksi.

Nukke oli lähes ihmisen kokoinen. Se oli kokonaan valkoinen, kuin tyhjä maalauspohja jonka Stephanie voisi itse täyttää. Stephanie oli tietenkin innoissaan lahjasta, sillä hän oli aina haaveillut voivansa maalata jotain kolmiulotteista. Hän ei malttanut odottaa nuken maalaamista kauniiksi.

Innostus kuitenkin vaihtui epätoivoon, kun jouluyönä Stephanie heräsi raastavaan ääneen päässään.

Anna minulle kasvot.

Anna minulle kasvot.

Anna minulle kasvoni takaisin.

Stephanie ei enää pystynyt nukkumaan, hänestä tuntui kuin huoneen nurkkaan pystytetty nukke olisi vainonnut häntä. Niinpä hän nousi ylös ja alkoi maalaamaan nukelle kasvoja.

Joka yö Stephanie nousi ylös maalaamaan nukkeaan. Nukesta tuli kuitenkin erilainen kuin hänen muista maalauksistaan. Vaikka kaikki kehuivatkin nukkea, olivat he salaa kauhuissaan. Nuken kasvot olivat kalpeat ja kylmät, jopa vihaiset. Karmivimmat olivat kuitenkin sen silmät.

Nuken silmät tuntuivat katsovan suoraan silmiin, ja niiden lävitse. Ne olivat kylmät ja loputtomat. Niitä katsoessa oli kuin olisi yhtäkkiä menettänyt koko elämänhalunsa.

Joka yö nuken lähestyessä valmistumista, muuttui Stephanie yhä synkemmäksi. Hän oli enää kuin varjo entisestä onnellisesta itsestään. Oli kuin nukke olisi imenyt Stephaniesta kaiken elämänilon. Hän ei enää saanut nukuttua öisin, sillä nukke tuntui vaativan häntä maalaamaan sen loppuun.

Vihdoin eräänä synkkänä talvisena yönä, sai Stephanie nuken vihdoin valmiiksi.

Samana aamuna Stephanie löytyi huoneestaan hirttäytyneenä kattoon.

Stephanien vanhemmat eivät tahtoneet pitää nukkea, sillä se muistutti heitä Stephanien elämän viimeisistä hetkistä. He myivät nuken kirpputorille heti seuraavana päivänä. Kolme viikkoa sen jälkeen molemmat heistä kuolivat yöllä sänkyihinsä, kuin joku olisi kuristanut heidät.

Kirpputorilta nuken osti Armas Raunio, joka oli kerännyt talonsa täyteen karmivia esineitä. Nukke sopi hänen kokoelmaansa paremmin kuin hyvin.

Seuraavana aamuna Armas löytyi asunnostaan kuolleena, viillettyään auki molemmat ranteensa.

♦️♦️♦️