Palaneen kirjan sirpaleet

IHOLLE KIRJOITETTU

Tässä ois tällanen vanha hömppäteksti jonka toivottavasti joku jaksaa lukea (ja tykätä, se merkkaa mulle tositosi paljon ja auttaa tätä kirjaa saamaaan näkyvyyttä<3)

♦️♦️♦️

Mies, jonka iholle oli tatuoitu toisen naisen nimi ja nainen, joka oli aina kuulunut vain itselleen.

***

Jälkeenpäin ajateltuna se tuntui todella typerältä. Aivan äärimmäisen, älyttömän typerältä. Hänen puolustuksekseen oli sanottava, että hän oli ollut silloin rakastunut ja humalassa. Kaikella kokemuksella hän tiesi, että ne kaksi olivat huono yhtälö.

Miten hän oli saanut päähänsä ottaa tatuoinnin, jossa luki "Rianna Laurelin omaisuutta"? Toki tatuoinnin olisi voinut poistattaa, mutta hänellä ei ollut siihen varaa.

Ei ihmekään että Elli oli suuttunut. Kuka olisi muka halunnut maata miehen kanssa, jossa luki tämän olevan toisen naisen omaisuutta. Eikä hän ollut tietenkään varoittanut siitä etukäteen. Olisi pitänyt keksiä tekosyy, sanoa että Rianna oli pakottanut hänet siihen, uhaten leikata irti hänen sukukalleutensa.

Hänen suurin häpeänsä olikin se, että hän oli tehnyt sen täysin vapaaehtoisesti. Oikeastaan se oli ollut täysin hänen oma ideansa.

Siitä oli tullut kauhea haloo. Elli oli huomannut heidän tehdessään juuri - no, tiedät kyllä mitä. Elli oli suuttunut, lyönyt häntä ja sanonut ettei edes haluaisi miestä joka tatuoi ihoonsa tuollaisen tekstin.

Silloin eivät olleet mitkään selitykset kelvanneet. Hän sätti itseään, ettei ollut keksinyt mitään mahtavaa tekosyytä.

Nyt hän oli häpeissään menossa Ellin luokse, pyytämään tältä anteeksi. Hän ei ollut varma miten se sujuisi. Elli ei tykännyt lepyttelyistä. Tämä oli kertonut sen johtuvan siitä, ettei pitänyt siitä kun hänen mieltään yritettiin muuttaa, sillä hänen mielensä kuului olla vain hänen itsensä hallinnassa.

Elli oli aina ollut tarkka siitä, ettei hän saanut jättää mitään Ellin kotiin, eikä pysyä siellä liian pitkään. Siksi olikin riski mennä Ellin kotiin, yrittämään lepytellä tätä.

Ehkä Elli uskoisi, kun hän kertoisi tatuoinnin ottamisesta olevan jo reilu kymmenen vuotta. Silloin hän oli ollut nuori, rakastunut, humalassa ja typerä. Se oli kaikista pahin yhdistelmä.

Niin, lieventäviä asianhaaroja kyllä riitti vaikka kuinka. Lisäksi Elli luultavasti oli onnellinen siitä, että tatuointi oli niin pieni ja paikassa josta sitä ei liiemmin näkynyt.

Mies joka oli tatuoinut itseensä toisen naisen nimen saapui Ellin kotiovelle, naisen joka oli aina kuulunut vain itselleen. Se oli ehkä vielä nuoruutta, humalaa ja typeryyttä huonompi vaihtoehto. Rakkautta tässä yhtälössä kyllä oli, mutta hän ei tiennyt johtaisiko se koskaan mihinkään hyvään.

♦️♦️♦️