Palaneen kirjan sirpaleet

ELEANOR AMSTERN

♦️

"Kehtaatkin väittää, ettei se ollut sinun vikasi! Kehtaatkin sanoa ettei se ollut sinun suunnitelmasi, sillä minä tiedän sen olleen! Älä sano ettei Ariellan kuolema ollut sinun vikasi. Minä tiedän kuinka öisin punkassasi juonittelit yksin tätä kaikkea, ja nyt Ariella on kuollut. Kuulin papereiden kahinan, vaikka esititkin nukkuvasi. Ariella on kuollut, ja se on sinun vikasi!"

"Lea, minä-"

"Elä sinä keskeytä minua, sinulla ei ole siihen oikeutta. Anna minun sanoa sanottavani loppuun asti, sen jälkeen sinä häivyt minun ja kaikkien meidän elämästä, etkä enää koskaan sano meille sanaakaan. Kuinka sitä voit enää koskaan väittää rakastaneesi häntä? Sinun kieron suunnitelmasi vuoksi hän on poissa, sinä veit hänet meiltä." Lea hengitti raskaasti katsoen Eleanoria syyttävästi silmiin. "Lea, kuuntele minua, ole kiltti", aloitti Eleanor kyyneleet kimmeltäen silmissään.

"Minä en voi sitä kieltää, Ariellan kuolema oli minun vikani. Mutta vannon, se ei koskaan olisi ollut suunnitelmani. Voi, se oli minun vikani, mutta vain koska suunnitelmani menivät niin pahasti pieneen. Lea, sinä et voi ikinä uskoa kuinka paljon minä häntä rakastinkaan," sanoi Eleanor.

Lea ei heltynyt Eleanorin edessä. "Älä sinä kehtaa minulle selitellä tekojasi, kuulitko. Minä tiedän missä olit sen tapahtuessa, olit nauttimassa kylpylästä Helkan luona. Se jos mikä kertoo välinpitämättömyydestäsi."

"Kuinka minä olisin voinut sen tietää? Älä viitsi koskaan sanoa sanaa välinpitämättömyydestäni, Lea. Sinulla ei ole aavistustakaan miten paljon hänestä välitin. Sinusta ja teistä muista, en ehkä niin paljoa. Mutta hänestä kyllä. Suunnitelmani oli julma, minä myönnän. Mutta hänet minä tahdoin säästää."

Lea kurotti kättään yhdelle monista vyölleen kiinnitetyistä tikareista. "Ei enää selityksiä. Astu ulos tuosta ovesta, Eleanor, tai heitän tikarini sinun kaulastasi läpi. Se on ohi, nyt. Sinulla ei ole enää asiaa tänne," Lea sanoi ja Eleanor perääntyi.

"Minua ei kiinnosta saada sinua uskomaan sanojani, Lea. Sinä saat vihata minua niin paljon kuin tahdot, mutta älä valehtele Ariellan perheelle, että olisin tehnyt sen. Lupaan, minä lähden, mutta sinun on luvattava ettet kerro heille omaa totuuttasi. Minä olen ainoa mitä heillä on enää hänestä jäljellä. Ole kiltti ja tee se, eikä sinun enää koskaan tarvitse kuulla minusta."

Lea heitti vihaisena tikarin seinään aivan Eleanorin pään viereen eikä vastannut. Ei ollut epäilystäkään, etteikö seuraava tikari olisi uponnut keskelle Eleanorin kaulaa, jos Lea niin tahtoisi.

Joten niin Eleanor Amstern lähti, jättäen jälkeensä ikuisen salaisuuksien vyyhdin ja vihaisena leimuavat katseet. Jo sillon hän tiesi, ettei hänellä ollut mitään syytä palata, sillä kuten hän oli Lealle sanonut, Ariella oli ollut ainoa kenestä hän todella oli välittänyt.

Raivoissaan Lea heitti tikarin Eleanorin perässä sulkeutuvaan oveen, ja vasta varmistuttuaan Eleanorin lähdöstä, hän lyyhistyi maahan itkemään.

♦️