Palaneen kirjan sirpaleet

SE SANA MIKÄ SANA?

Lila/ heipähei! Tässä olisi teille uusi novelli :)

Toivottavasti kaikkien kesä on alkanut hyvin (tai ainakin paremmin kuin mulla, makaan nimittäin sängyssä Noroviruksen kourissa)

♦️♦️♦️

"Ei, ette te voi tehdä näin! Olkaa kilttejä, älkää tehkö tätä, olkaa niin kilttejä!"

"Olen pahoillani neiti, mutta meidän on pakko tehdä tämä, sillä sanavarastot ovat laajentuneet jo liikaa ja tila loppuu kesken. Viiden minuutin kuluttua sana 'kirja' poistuu lopullisesti valikoimasta."

"Te ette ymmärrä! Kirja on tärkeä sana, se on tärkeä sana minulle", hän jatkoi anelua. "Mitä sanan poistaminen valikoimasta edes tarkoittaa!"

"Sanan poistamisen jälkeen kukaan ei enää löydä tätä sanaa vaikka kuinka etsisivät. Sana on ikuisesti poistettu eikä sitä ole mahdollista löytää. Se kirjainyhdistelmä on tuhottu bittiavaruudessa niin ettei sitä vain ole olemassa."

Se kuulosti väärältä, ja aivan epätodelliselta. Aivan kuin kukaan muu ei ymmärtäisi kuinka merkittävä sana 'kirja' tosiaan oli.

"Mutta ettekö te ymmärrä miten tärkeä sana 'kirja' on? Miten minä enää voin kertoa olevani kirjailija, kun sanaa ei enää ole? Entä voinko sanoa kirjoittavani jos kerran 'kirja' sanaa ei ole?"

"Arvoisa neiti, en halua loukata teitä, mutta tämä asia ei koske vain teitä, ja teidän on ymmärrettävä miten vakavat seuraukset olisivat, jos jättäisimme sanan poistamatta. Ette ole ainoa joka joutuu luopumaan sanasta, mutta vannon että toimenpiteen tekemättä jättämisellä tulisi olemaan järkyttävät seuraukset." Virkailija piti dramaatrisen tauon ennen jatkamista. "Kun olemassaolevien sanojen määrä kasvaa ja kasvaa, niitä on jossain kohtaa liikaa. Ja jos sanoja on liikaa, saattavat ne kaikki räjähtää ja tuhoutua. Mitä mieltä olisitte, jos yhtäkään sanaa ei olisi olemassa, ei edes ajatuksen tasolla? Ihmiskunta taantuisi takaisin lähes eläimelliselle tasolle ilman sanallisen kommunikoinnin mahdollisuutta.

Jos poistamme yhden laajakäyttöisen sanan jolla on kytköksiä moniin muihin sanoihin, poistamme näin sanavaraston tuhoutumisen uhan, ainakin muutamaksi vuodeksi. 'Kirja' on joka tapauksessa nykyisin hyvin turha sana, sillä se menettää suosiotaan jatkuvasti, vaikka toki sen poistaminen aiheuttaakin hankaluuksia. Samalla sanat 'äänikirja', 'e-kirja' ja valitettavasti myös sanat joilla on kytköksiä poistettavaan sanaan kuten 'kirjailija' tai 'kirjoittaa' poistuvat. Emme voi tälle mitään, mutta virasto on päättänyt että 'kirja' on turhin näin laaja sana, joten se poistetaan. Lisäksi kirjan tilalle on helppoa keksiä kiertoilmauksia, kuten puhua vaikka tarinoista."

Hän ei siltikään hyväksynyt virkailijan selitystä. 'Kirja' sana OLI tarpeellinen!

Aikaa oli enää 30 sekuntia. Hän kirjoitti hätäisesti edessään olevalle paperille sanan 'kirja' niin monta kertaa mitä ehti, jotta se ei katoaisi. Hän vain hokisi sanaa päässään jottei unohtaisi sitä.

Ja yhtäkkiä häin ei enää tiennyt mistä sanasta oli kyse. Se oli tärkeä sana, jota ei saanut poistaa! Mutta mikä sana? Hän katsoi edessään olevaa paperia mutta se oli tyhjä, vaikka hän oli juuri kirjoittanut sanan siihen.

Sana liittyi jotenkin hänen ammattiinsa. Hän tiesi hyvin mitä hän teki työkseen.

Mutta yhtäkkiä sille olikin vaikeaa löytää sanoja. Paniikissa hän yritti sano sen ääneen, sen oli pakko muistua mieleen!

"Minä… minä -tan tarinoita! Minä -tan tarinoita, olen… olen -" Hän purskahti itkuun ja tarrasi kiinni virkailijan takista. "Mitä te olette menneet tekemään! Te veitte sen minulta, te veitte sen sanan minulta!" Hän otti virkailijaa kiinni kasvoista ja töntyi aivan kiinni tähän, niin lähelle virkailijan kauhistuneita kasvoja että sylki roiskui virkailijan kasvoille hänen puhuessaan. "Mikä se sana on! Kerro minulle, mikä se sana on!"

Virkailija perääntyi ja katsoi häntä kauhistuneena hänen raivostaan. "Olen pahoillani neiti, mutta minä en tiedä. Se sana ei ole olemassa enää."

"Ei! Se ei ole totta! Minä löydän sen sanan vielä!" Sen oli pakko olla jossain. Hän kaiveli muistiaan, yritti muistaa mikä hänen ammattinsa oli. Hän loi tarinoita, mutta hän tiesi että siinä oli joku muukin sana. Hän -tti tarinoita, mutta ei saanut päähänsä miten se alkoi. Se oli ollut tärkeä sana, se ei voinut olla poissa!

"Antakaa se minulle takaisin, antakaa sana minulle takaisin olkaa niin kilttejä!" Hän huusi ja virkailija joutui kutsumaan vartiat raahaamaan hänet pois.

"Eiii, te ette voi tehdä näin!" Hän riuhtoi ja yritti päästä takaisin virkailijan luokse.

"Olen pahoillani neiti, mutta emme voineet muutakaan", virkailija sanoi sillä raivostuttavan neutraalilla ilmeellä, aivan kuin ei olisi välittänyt ollenkaan.

Ulkona muut ihmiset huomasivat että jotain sanaa ei muistanut, mutta kaikki keksivät pian kiertoilmauksia tarkoittamilleen asioille. Sana 'kirja' oli kadonnut lopullisesti, eikä kukaan pian edes huomannut että jotain puuttui.

♦️♦️♦️