Palaneen kirjan sirpaleet

LENNÄ, PÄÄSKYNEN

Ps. Tykkään tästä novellista ite tosi paljon!
Pps. Ilman tätä alkutekstiä tässä novellissa on TASAN 666 sana... Olkaa varovaisia...

♦️♦️♦️

"Hänellä ei ole pienintäkään taipumusta käsitöihin", tyttö kuulee miehen äänen sanovan. Toinen ääni jatkaa heti perään: "Eikä viljelyyn tai edes lääkitsemiseen, hän istuttaa jokaisen rohtokasvin väärin niin että ne kuolevat, tai talloo vahingossa juuri maahan laittamansa siemenet."

Tyttö tietää ettei hänen kuuluisi olla täällä, näitä sanoja ei ole tarkoitettu hänen kuultavikseen. Hän kuitenkin oli hiipinyt puheen ja valon houkuttelemana pois huoneestaan, eikä voi enää lähteäkään, sillä joku aikuisista saattaisi huomata hänet.

Huoneesta kuuluu huokauksia. Aikuiset ovat kokoontuneet pitkän pöydän ääreen keskustelemaan ongelmasta. Tilanne on hankala, eikä samanlaista tapausta ole ollut moneen vuosikymmeneen. Kaikki kuitenkin tietävät, mitä heidän on tehtävä. Myös huoneen ulkopuolella kylmää kiviseinää vasten kyyristynyt tyttö tietää sen.

"Olen pahoillani", tyttö kuulee johtajan sanovan. "Kuten tekin hyvin tiedätte, Pääsky ei ole osoittanut taipumusta yhteenkään askareista, joita jokaisen yhteisöön kuuluvan on tehtävä. Pitemmän päälle emme voi elättää jäseniä, jotka eivät tee omaa osuuttaan töistä." Tyttö uskoo johtajan puhuvan hänen vanhemmilleen. Hän toivoo kuulevansa vanhempiensa puolustavan häntä, vaikka sitten valehtelevan hänen puolestaan. Huoneessa on kuitenkin hiljaista.

"Se on totta, lapsirukka on liian kärsimätön kalastukseen, huono kädentöissä, jollain tavalla epäsopiva jokaiseen mahdolliseen kylässä tarpeelliseen ammattiin. Olemme tehneet testejä ja harjoittelujaksoja viisivuotiaasta lähtien, kuten kaikille muillekin hänen ikäisilleen, mutta tuloksia ei ole tullut. Kaikki muut samana vuonna syntyneet ovat jo löytäneet kutsumuksensa, kuten yhdeksänvuotiaiden kuuluukin." Pääsky kuulee Saukon vahvistavan johtajan sanoja. Hän kuulee jonkun nyyhkäisevän, ja uskoo sen olevan äitinsä. "Miten sitten ajattelette hänen pärjäävän yksin, kun hän ei kerran ole hyvä missään? Lapseni lähetetään kuolemaan", Pääsky kuulee kuinka äidin ääni sortuu lopussa.

Kukaan ei vastaa. Säännöt ovat säännöt, ja kaikki tietävät ettei niitä voida kiertää.

Pääsky ei enää voi kuunnella. Hän nousee salakuuntelupaikaltaan syvennyksestä oven vierestä, ja livahtaa takaisin omaan huoneeseensa. Hänen ihonsa on lähes yhtä tumma kuin ympäröivä yö, eikä kukaan näe pientä pyöreää lasta, joka menee nukkumaan tietäen etukäteen aamuisen kohtalonsa.

***

Aikaisin aamulla ennen kukonlaulua kylän aikuiset herättävät tytön. Vaikka aurinko ei ole vielä läheskään noussut, ovat kaikki jo jalkeilla ja tekemässä askareitaan. Tyttö näkee kaikkien ympärilleen kerääntyneiden aikuisten näyttävän vakavilta, ja joidenkin silmät punoittavat. Kaikki välttelevät Pääskyn katsetta. Tämä ei ole kenellekään heistä helppoa, mutta samat säännöt ja periaatteet ovat pitäneet yhteisön vahvana ja elossa aina vuosisatoja, eikä niitä tule nytkään kiertää.

Pääsky näkee äitinsä silmien punoittavan, mutta hänen isänsä ei katso lastaan. Tyttö tietää olevansa vanhemmilleen häpeä ja pettymys, on tiennyt sen jo pitkän aikaa.

"Pääsky, sinä et ole osoittanut kykyä mihinkään niistä askareista, joista jotakin yhteisön jäsenten on tehtävä", johtaja lausuu sanat joiden tyttö tiesi olevan tulossa. "Sinun on täten jätettävä kansamme, ja lähdettävä etsimään yksin omaa polkuasi. Sinulla on auringonnousuun asti aikaa hyvästellä ystäväsi."

Viimeksi sanat on lausuttu niin monta vuosikymmentä sitten, että vain kylänvanhimmat muistavat tapauksen. On hyvin harvinaista ettei lapsella ole kykyä yhteenkään ammattiin, joita yhteisössä tehdään. Ei sepäntyöhön, kalastukseen, ompeluun, lääkitsemiseen, ansastamiseen, eläinten hoitamiseen, ruuanlaittoon, ei edes viljelyyn. Ennustaa tai muuta taikomisenlajia taas osaavat vain harvat, eikä Pääsky kuulu siihenkään joukkoon. Pääsky tietää olevansa häpeä niin perheelleen kuin koko heimolle.

Hän on vasta täyttämäisillään yhdeksän vuotta, mutta joutuu nyt lähtemään omilleen. Äiti hyvästelee hänet kyynelin, vaikka tietääkin olevansa samalla häpeäksi itselleen osoittaessaan rakkautta täysin kyvyttömään lapseen.

Pääsky varustetaan noin viikon ruuilla, ja kaikella tarpeellisella mitä pieni lapsi voi erämaassa tarvita. Köydellä, jousella, pitkällä puukolla joka näyttää liian suurelta lapsen käsiin, vesileilillä, ja muutamilla nahan ja kankaan paloilla. Ei häntä sentään suden suuhun olla heittämässä.

Saukon veli, Mäyrä, vie Pääskyn hevosellaan noin tunnin kävelymatkan päähän. Pääsky ei uskalla vilkuttaa vanhemmilleen eikä taakse jäävälle kylälle, hän pelkää liikaa jäävänsä ilman vastausta. Kyyneleet valuvat äänettömästi hänen poskilleen, kun koti ja kaikki tuttu jää taakse.

Mäyrä jättää hänet metsänlaitaan, ja kääntää hevosensa pois sanomatta sanaakaan. Pääsky on nyt ulkopuolinen, eikä kukaan puhu ulkopuoliselle. Yhdeksänvuotiaalle epätavanomaisella vakavuudella pieni tyttö tietää mahdollisuuksiensa selviytyä erämaasta ja vuorista olevan pienet. Siitä huolimatta pieni tyttö aloittaa hitaan tarpomisen metsässä, ilman määränpäätä tai tietoa tulevasta. Hänellä ei ole valinnanvaraa.

Ajan saatossa Pääsky löytää myös asian jossa hän on hyvä, eikä ihme ettei se ollut tullut esille kylässä; se on nimittäin ihmisten vaivihkainen tappaminen.

♦️♦️♦️