♦️♦️♦️
Hän oli aina kuin lumisade heinäkuussa. Täysin ympäristöön sopimaton ja käsittämätön. Hän oli irrallinen muusta maailmasta, häntä ihmeteltiin.
Hän saapui ja lähti oman mielensä mukaan, täysin odottamatta. Juuri niinä hetkinä kun häntä ei osannut odottaa hän saapui paikalle. Hänen tahdottiin lähtevän, häntä pelättiin.
Mutta niinä talvisina öinä kun tuuli piiskasi ikkunoita, istuttiin takkatulen ääressä ja odotettiin häntä. Itkettiin ikävää ja toivottiin hänen tulevan.
Oli kuin hän olisi tiennyt milloin häntä ikävöitiin, silloin hän ei koskaan tullut. Hän ajoitti saapumisensa niihin hetkiin jolloin häntä ei kaivattu, jotta hän voisi taas pian lähteä ilman kahleita.
Hän tahtoi olla vapaa kuin taivaan lintu. Lentää ympäriinsä vapaana ja villinä, niin että kukaan ei ymmärtäisi. Kaikkialla hän oli käynyt ja kaikki tiesivät hänet, mutta kukaan ei häntä tuntenut.
Monet onnettomat rakastuivat häneen, mutta aina hän karkasi pois. Lopulta se oli hyvä asia, sillä hän ei koskaan kuulunut minnekään. Koskaan hän ei olisi sopeutunut aloilleen ja ollut normaali.
Kuin lumisade heinäkuussa, hän tuli ja lähti odottamatta, ja kaikki jäivät taakse ihmetellen häntä katsomaan.
♦️♦️♦️
YOU ARE READING
Palaneen kirjan sirpaleet
Short StoryTarinoita hiljaisista, vaiennetuista, liian äänekkäistä, epätodellisista ja harhoista. Kirja on juuri sitä mitä nimi kertookin; kirjan sirpaleita, tarinoita ja tekstinpätkiä sieltä täältä. Pätkiä keskeltä kirjoja joita ei koskaan tule olemaan, sirpa...
