Lila//ps. Kyseessä on huumoriteksti, joten ethän tuomitse sitä etten ole ottanut kovin vakavasti :D
♦️♦️♦️
Kivi oli ollut hyljeksitty koko elämänsä. Se oli jo elänyt koko elämänsä pienen mutta vilkkaan tien varressa. Ajan kanssa olivat ihmiset potkiskelleet sitä päähän, ja se oli ajatunut kauemmas perheestään ja ystävistään.
Talvisin ei ollut ketään joka olisi suojellut Kivi-parkaa päälle satavalta lumelta ja kylmyydeltä. Kadehtien se mietti lajitovereitaan, jotka oli ystävällisesti potkaistu jonkin katoksen alle suojaan. Kukaan ei kuitenkaan ollut tehnyt ikinä mitään niin mukavaa pikku Kiviparalle.
Päivät pitkät se haaveili ihmisestä joka ottaisi sen ystävällisesti taskuunsa eikä potkisi tai tallaisi kuten muut. Että ihminen kantaisi sen kiltisti mukavaan paikkaan suurien kivien ja kallioiden suojaan, jossa se saisi elää lajitovereidensa seurassa.
Kivi olisi kovasti tahtonut tavata suurkiven, ehkä jopa kallion. Ne olivat sen esikuvia, sillä niitä ei kukaan tallannut tai potkinut. Ne olivat vahvoja ja itsenäisiä kiviä, jotka kantoivat arvokkaasti omaa osaansa luonnosta. Kivi uskoi vakaasti olleensa itsekin joskus osa tuollaista, mahtavaa kiveä, mutta ei valitettavasti muistanut niin kauas menneeseen. Olisi ollut ihanaa olla suuri ja mahtava, niin komea että ihmiset olisivat tulleet kaukaa katsomaan sitä.
Mutta ei. Kivi oli pelkkä kaltoinkohdeltu luontokappale jota kukaan ei huomioinut taikka arvostanut.
Kaikki kesät aurinko poltti Kiveä, ja hän oli todella huolestunut sillä oli kuullut että aurinko saattaisi aiheuttaa ihosyövän. Varjoa ei alueella paljoa ollut, vain ohimenevät autot toivat hetken viilennystä.
Talvet oli vieläkin kurjempia, syksystä ja lehtien alle peittymisestä puhumattakaan.
Taas ohitse käveli joku, potkaisi matkallaan kiveä ja se vieri taas vähän matkaa eteenpäin. Mikä ongelma ihmisillä oli potkia viattomia päähän huvin vuoksi? Kivi ei koskaan ollut tehnyt koskaan mitään pahaa näille mulkero-ihmisille, se oli aina mahdollisimman herttainen.
Silti sitä potkittiin yhä lähemmäs autotien reunaa, yhä lähemmäs tuomion päivää. Kauhulla kivi odotti hetkeä jolloin joku potkaisisi sen tielle autojen yliajettavaksi, maailman huonoiten kohdelluksi kiveksi.
Yhä se odotti ihmettä tapahtuvaksi. Ehkä kivi vielä joku päivä kasvaisi ja oppisi kävelemään omilla jaloillaan.
♦️♦️♦️
ВЫ ЧИТАЕТЕ
Palaneen kirjan sirpaleet
Короткий рассказTarinoita hiljaisista, vaiennetuista, liian äänekkäistä, epätodellisista ja harhoista. Kirja on juuri sitä mitä nimi kertookin; kirjan sirpaleita, tarinoita ja tekstinpätkiä sieltä täältä. Pätkiä keskeltä kirjoja joita ei koskaan tule olemaan, sirpa...
