Palaneen kirjan sirpaleet

ICMB 302

Lila// Hei taas kaikille! Tässä on joku vanha novelli koska tuntuu etten oo kirjoittamut mitään IKUISUUKSIIN. Vähän kuulumisia: koeviikko alkaa olla vihdoin ohi ja oon ihan poikki, kirjoittaminen ei vaan suju ja oon yrittänyt edistää Saanan ja Melinan tarinaa koska oon luopaillut että se JOSKUS olisi valmis, tällä vauhdilla en tiiä milloin koska minkään kirjoittaminen ei tunnu onnistuvan. Onneksi tähän novellikokoelmaan mulla on aika reippaasti novelleita varastossa, eli on aikaa odotella tän kirjoitusblokin ohimenemistä :)

♦️♦️♦️

Karri on kadonnut. Huomaako kukaan? Hänet huomattiin aina vain silloin kun hän puhui, mutta kun hän ei ollut huomauttamassa olemassaolostaan muille, huomasiko kukaan hänen poissaoloaan?

He puhuvat keskenään. Oliko Karri edes koskaan ollut olemassa? Mitätöntä, tyhjää savua ilmassa eikä kukaan näe häntä.

Karri on kadonnut.

HEI, HUOMATKAA NYT JOKU, ETTÄ KARRI ON KADONNUT!

Minne Karri meni? Karri on kadonnut! Hän itse on ainoa joka huomaa kadonneensa, kukaan muu ei huomaa.

Hän ihmettelee; minne Karri on kadonnut?

Hän yrittää huhuilla mutta hänellä ei ole ääntä, sillä hänhän on kadonnut.

Kukaan ei ihmettele, kysy missä Karri on. Oliko mitään Karria koskaan olemassakaan?

HEI, HUOMATKAA NYT JOKU EDES! KARRI! MINNE KARRI ON KADONNUT?

***

Tohtori asentaa tarkkailulaitteen paikoilleen, ja astahtaa kauemmaksi.

"Juuri noin, nyt se on hyvä", Tohtori sanoo tyytyväinen ilme kasvoillaan.

Karri ihmettelee itsekseen missä hän oikein on. Hänhän on kadonnut?

Onko hän edes olemassa?

"Käännyppä nyt ympäri", Tohtori neuvoo ja jostain syystä Karri tottelee. "Noin juuri, aivan mahtavaa."

Sitten Tohtori ottaa esiin jonkin kummallisen laitteen ja kiinnittää Karrin käsivarren siihen. Karri ei vastustele.

Tohtori? Mistä hän edes tietää että hänen edessään seisova ihminen on Tohtori?

Jokin kummallinen surisee Karrin päässä. Hän kuulee äänet kuin veden alta.

Yhden asian hän tietää varmasti; hän on kadonnut. Miten sitten on mahdollista että juuri nyt hän seisoo tässä, Tohtorin turkimuslaboratoriossa?

Hetkinen. Mistä hän edes tietää tämän olevan Tohtorin tutkimuslaboratorio?

Se ajatus on kuitenkin turhanpäiväinen, ja Karri ohittaa sen heti. Hän nyt vain sattuu tietämään huoneen olevan Tohtorin tutkimuslaboratorio, ei mitään sen kummempaa.

HEI! KUULETKO SINÄ MINUA? KARRI ON KADONNUT, SINUN ON ETSITTÄVÄ HÄNET, KUKAAN MUU EI HUOMAA! Ääni huutaa kovaa Karrin päässä ja hän hätkähtää. Tohtori myhäilee tyytyväisenä.

Karri on kadonnut, se on ainoa tärkeä tieto tällä hetkellä Karrin päässä.

Mutta tässähän hän on, ei missään kadoksissa. Miten se voi olla mahdollista?

Tällä kertaa Tohtori ottaa esiin pitkän letkun. Hän työntää sen syvälle Karrin nenään, mutta Karria ei satu. Miten häneen edes voisi sattua, hänhän ei edes ole olemassa, hän on kadonnut. Sitten Karria alkaa naurattaa hänen omat ajatuksensa, tässähän hän on, ei missään kadoksissa.

Karri tyrskähtää mutta hiljenee heti nähdessään Tohtorin tuomitsevan ilmeen. Ainiin, hänen on keskityttävä.

Ai mitä? Keskityttävä mihin?

Keskittyminen tuntuu yhtäkkiä liian vaikealta ja huone alkaa pyöriä Karrin ympärillä.

Thumps vain, ja hän kellahtaa maahan Tohtorin jalkojen viereen.

"Kohde ICMB 302 on onnistunut. Hän on valmis", Tohtori sanoo huoneeseen tulleelle toiselle henkilölle. "Kukaan ei edes huomaa hänen poissaoloaan."

HEI, KARRI ON KADONNUT! AUTTAKAA JOKU! KUULEEKO KUKAAN MINUA? Huutaa ääni Karrin pään sisällä, mutta kukaan ei ole kuulemassa.

♦️♦️♦️