Lila//Tämä teksti on todella tulkinnanvarainen, mutta itse ajattelen sen kertovan jonkinlaisesta riippuvuudesta tai toksisesta parisuhteesta.
♦️♦️♦️
Sä olit pahaksi mulle. Sä olit myrkkyä jota mä hengitin, mutta samalla mä tarvitsin sitä myrkkyä elääkseni.
Sun myrkkysi sai mulle hyvän olon, enkä enää osannut olla ilman sitä, ilman sua.
Sun katse oli tikareita jotka lävisti mut, mutta ne tikarit oli kauniita ja mä halusin sivellä niiden koristeellista pintaa sormillani.
Sun kyyneleet oli happoa joka poltti muhun reikiä ja syövytti mun ihoa. Ne kimmelsi kauniisti kuunvalossa, ja mä tahdoin nuolla ne sun poskiltasi.
Sä lausuit ne sanat sun verenpunaisilta huuliltasi, jotka sai mut aina sortumaan uudestaan. Sanat jotka oli viimeinen naula mun arkussani, jonka sä itse mulle rakensit.
Sä syötit mulle sun myrkkyäsi ja mä pyysin sulta lisää, lisää.
Sä lupasit mulle kuun, auringon ja taivaan.
Ainut mitä sain oli mun oma verta vuotava sydämeni. Ja mä yritin tyrehdyttää sitä verenvuotoa viimeisillä voimillani, sun hymyillessä vieressäni.
♦️♦️♦️
YOU ARE READING
Palaneen kirjan sirpaleet
Short StoryTarinoita hiljaisista, vaiennetuista, liian äänekkäistä, epätodellisista ja harhoista. Kirja on juuri sitä mitä nimi kertookin; kirjan sirpaleita, tarinoita ja tekstinpätkiä sieltä täältä. Pätkiä keskeltä kirjoja joita ei koskaan tule olemaan, sirpa...
