Taivaanrannan kyyneleet

16. Luukas

Benjaminin isä näytti melkein pelottavan samalta kuin poikansa. Sillä oli samat, metsänvihreät silmät ja poskiin painuvat hymykuopat. Nenä oli kuitenkin terävä, eikä sitä pitkin kulkenut pisamien röykkiötä.

Se oli pitkä, harteikas ja sen vaaleat hiukset oli leikattu ihan lyhyiksi. Kun se käveli lähemmäs Benjaminia ja kaappasi sen karhumaiseen halaukseen, näytti Benjamin siltä kuin olisi nähnyt haamun.

"Moikku, veli", Lili sanoi ja nojautui viereeni. Se katseli samaan suuntaan kuin minä, Benjaminin vispaaviin käsiin ja olemukseen, joka kertoi sen haluavan helvetin kauas näistä juhlista.

"Moikka, sisko", sanahdin ja hörppäsin viimeiset kuohuviinit lasini pohjalta. Tammilehtojen suku vaikutti ihan mukavalta, mutta jokaisesta huokui läpi varallisuus ja halu esitellä sitä. Pihatie oli täynnä toinen toistaan kiiltävämpiä katumaastureita ja käsilaukkujen aito nahka haisi. Jos olin joskus tuntenut mun ja Benjaminin välillä kuilun, tuntui se nyt entistäkin syvemmältä.

Roosa Tammilehto oli kuin kävelevä esimerkki siitä, miltä suvun varallisuus saattoi näyttää. Sen hohtavan hopeiset hiukset oli kiharrettu ja ne laskeutuivat persikan väriselle kotelomekolle täydellisesti. Jalassaan sillä oli samaa sävyä olevat piikkikorot ja pitkät kynnet hehkuivat glitteriä. Se oli jumalaisen kaunis, enkä enää yhtään ihmetellyt sitä, mistä Benjamin oli perinyt täydelliset kasvonpiirteensä.

Roosa käveli luoksemme ja hymyili Lilille. Sillä oli samanlainen leikkisä virne kuin pojallaan. "Mukava nähdä sua, Lili."

"Samoin", Lili vastasi ja hymyili vähän hermostuneen oloisena. Se oli tavannut Roosan muutaman kerran aiemmin, mutta ne olivat olleet vain ohimeneviä hetkiä. Mä tiesin, että Roosa saattoi vaikuttaa ensitapaamisella kylmältä, mutta tiesin myös, että sen sisällä oli lämpöä. Se ei vain raottanut sisintään juuri kenellekään.

"Miten valvontakameranauha edistyy?" Roosa kysyi ja vilkaisi mua sivusilmällä. Mun teki mieli yskähtää, mutta en viitsinyt.

"Ei mitenkään", sanahdin totuudenmukaisesti. "Meidän piti ensin saada Eeti suostuteltua mukaan."

Roosa nyökkäsi. "Selvittäkää kaikki, mitä ikinä saatte selville. Mä haluan sen lavastajan vastuuseen mahdollisimman pian."

Nyökkäsin vuorostani ja hengähdin syvään. Jos totta puhuttiin, en ollut viimeisen viikon aikana uhrannut lavastajalle tai videonauhalle yhtä ainoaa ajatusta. Olin pystynyt ajattelemaan vain tulevaisuuttani ja hyväksymiskirjettä.

Musta tuntui, että olin itsekäs. Poliisilta ei ollut kuulunut mitään tietoa lavastajan henkilöllisyydestä ja olin epävarma siitä, että he edes tekivät mitään sen selvittämiseksi. Jos lavastajaa ei saataisi kiinni ja kaikki jäisi avoimeksi, olisiko Benjamin se, ketä syyttää?

Silloin mulla ei olisi tärkeää osa-aluetta tulevaisuudessani, jota miettiä.

"Kutsuitko sä Benjin isän tänne?" mun oli pakko kysyä saadakseni ajatukset muualle. Roosa napsutti etusormensa pitkää kynttä viinilasiin ja siitä lähti heleä kilahdus.

"Sanotaanko näin, että saatoin mainita juhlista", nainen vastasi. Sekin katsoi tiiviisti ex-miehensä ja poikansa kanssakäymistä; kiusalliselta näyttävää keskustelua, josta Benjamin etsi koko ajan ulospääsyä. "En olettanut, että hän tulee."

"Ei tainnut olettaa Benzkään", Lili sanahti.

Roosa huokaisi ja heilautti hopeiset hiuksensa toiselle olalle. Sen kaulassa oli ohut, vaalea helminauha. "Me emme ole Jukan kanssa virallisesti eronneet. Tämä on hänenkin kotinsa."

Kulmani kohosivat yllätyksestä. Benjamin oli kertonut sen isän häipyneen kuvioista kokonaan silloin, kun Benjamin oli täyttänyt neljätoista. Sen jälkeen se ei ollut nähnyt isäänsä kertaakaan.