Niin hiton onnelliset veljekset

Onni - Miten sun veli voi olla tuollainen

Luvun päähenkilöt:
Onni Heikkilä (11v), Ilo Heikkilä (7v), Atte Kivimäki (11v)

Mä melkein hakkasin ohjaimeni näppäimiä keskittyneenä peliin, noituen ääneen kun mokasin. TAAS KERRAN. Paras kaverini Atte - sinisilmäinen punapää - istui vieressäni odottelemassa omaa vuoroaan, sillä me tehtiin GTA:n tehtäviä vuorotellen. Se oli tehnyt edellisen naurettavan helpon tehtävän ja mä sain tän saakelin paljon vaikeamman, joka sai minut kiroilemaan solkenaan.

Samassa mä kuulin pikkuveljieni huoneen oven avautuvan, mutten edes vilkaissut sinne päin vaan pidin täyden keskittymiseni pelissä, kun taas reunapaikalla istuva Atte puolestaan vilkaisi Iloa, joka juoksi juuri Riemun ja sen huoneesta eteiseen.

"Meniks tosta just sun veli pinkissä paidassa ja hameessa?" Atte nauroi mulle räkäisesti, mun hätkähtäessä ja kääntyessä salamana katsomaan eteisen suuntaan.

"No voi... Ilo!!! Pojat ei käytä pinkkejä vaatteita, eikä varsinkaan hameita!!!" mä huusin vihaisesti Ilon perään, joka oli tosiaan menossa juuri pihalle ulko-ovesta pinkki - kaiken huipuksi vieläpä kimaltava - paita ja hame päällään.

"Mä käytän mitä haluun!!!" Ilo huusi mulle takaisin, alkaen vetää pikaisesti kenkiään jalkaansa, varmaankin juostakseen pihalle ennen kuin mä saisin sen kiinni.

"Etkä käytä, varsinkaan julkisesti!!!" mä karjaisin ja ponkaisin itse sohvalta kuin äärimmilleen viritetty jousi, heittäen samalla ohjaimeni äkäisesti sohvannurkkaan. "Vittu toi on idiootti ja toi sen tyttöily vain pahentunut.." mä jupisin Atelle ärsyyntyneenä ja lähdin sitten juoksemaan pikapikaa eteiseen, saaden tarrattua Iloa käsivarresta juuri ennen kuin se ehti karata ovenraosta pihalle. Mä paiskasin ulko-oven takas kiinni ja lähdin raahaamaan Iloa kovakouraisesti takaisin sen ja Riemun huoneelle, pikkuveljeni taistellessa vastaan minkä pystyi. Mutta eihän se mulle mitään mahtanut, ei vaikka yritti kynsiäkin mua. Jolloin mä näin sen keltaisiksi maalatut kynnet. "Onko sulla vittu kynsilakkaakin??? Nyt äkkiä vaihtamaan vaatteet ja poistamaan toi kynsilakka ennen kuin isä tulee kotiin!!!"

"Haista home!" Ilo kirkui ja yritti päästä otteestani, mutta eihän se siitä minnekään päässyt. Hitto mun teki mieli lyödä sitä. En kuitenkaan lyönyt, vaan tyrkkäsin pikkuveljeni sen sijaan raisusti huoneeseensa, katsoen sitä ankarin ja kovin silmin, kun se kääntyi katsomaan mua kasvot kiukusta punehtuneina.

"NYT VAIHDA NE VAATTEET JA POISTA SE KYNSILAKKA", mä murisin Ilolle kuin ärsytetty susi, jatkaen vielä yhteenpuristettujen hampaideni välistä: "Sä tiedät, että isä antaa sulle selkään, jos se näkee sut tollaisena. Nyt vipinää kinttuihin, vaihda ne vitun vaatteet ja poista se kynsilakka. Isä tulee kotiin vartin päästä."

"Mä kerron Riemulle, että sä olit mulle ilkee!!!" Ilo uhkaili leuka uhmakkaasti pystyssä ja sinivihreät silmät salamoiden, saaden minut murahtamaan ääneen typerällä uhkailullaan ja uhmailullaan.

"Senkus kerrot! Ei sekään tuota jaksa kohta enää ymmärtää!" mä raivosin takaisin ja paiskasin vuorostaan pikkuveljieni huoneen oven kiinni suoraan Ilon naaman edestä. Kuulin ovenkin läpi sen marmatuksen, kun lähdin itse tömistelemään takas olkkariin Aten seuraan, joka seurasi mua katseellaan mun marssiessa sen ohi ja istahtaessa ärtsynä sohvalle sen viereen. Aina tuota hiton friikkiä sai hävetä silmät päästään..

"Miten sun veli voi olla tuollainen?" Atte nauroi taas pilkalliseen sävyyn, mun ärsyyntyessä siitä vain lisää. NO NIINPÄ. Vittu..

"En tiiä.." mä mutisin äkeästi ja nappasin taas ohjaimen käteeni jatkaakseni kesken jäänyttä GTA-tehtävää. "Isä sanoo, että se on äidin vika.."

"Paljon mahdollista. Ilo on selvästi ollut liikaa äitinsä seurassa kun alkaa jo näyttääkin siltä", Atte nauroi jälleen paskaisesti, saaden minut murahtamaan ääneen. No niinpä.. Mä en oikeesti ymmärtänyt miten Ilo pystyi edes olemaan tuollainen, kun isä, minä ja Riemu oltiin IHAN erilaisia. Me oltiin kunnon miehiä. Jos nyt niin pystyi sanomaan mun ja Riemun kaltaisista pojankoltiaisista.. Mutta oltiin me kuitenkin selkeästi poikia. Kunnon poikia. Oikeita poikia. Oikeanlaisia  poikia. Ei mitään tuollaisia tyttömäisiä luonnonoikkuja kuin Ilo oli.. Isä oli joskus käyttänyt siitä nimitystä 'friikki transu'. Mitä lie se sitten tarkoittikaan, mutta sellainen Ilo varmaan oli, jos isä sanoi niin. "Onks se homo?"

"No hyi vittu, toivottavasti ei", mä yökkäsin. Homon mä sentään tiesin, että mitä se tarkoitti, ja mua etoi jo ajatuskin siitä, jos mun veli olis sellainen. Isäkään ei sulattaisi sitä. Ehei, ei todellakaan, se olis ihan vihoviimeinen niitti. Isältä alkoi jo nyt ymmärrys loppua Ilon suhteen, niin se nyt ainakin tyrkkäis sen laidan yli ja sais isän flippaamaan ihan täysin.

Miten mun veli oikeesti pystyi edes olemaan tuollainen, kun sillä oli hyviä, oikeanlaisia miehenmalleja vaikka millä mitalla?