Niin hiton onnelliset veljekset

Riemu - Pidetään yhtä

Luvun päähenkilöt:
Riemu Kangas (16v), Oliver Koivulehto (16v), Konsta Hakkarainen (16v), Leo (16v), Elias (16v)

"Mmmmiksi en voisi???" Konsta puhisi mulle ja Oliverille kovaan ääneen, kädet lanteillaan kuin kunnon Justiinalla kuunaan. Olimme kotimatkalla koulusta, tekemään lukuisia läksyjämme yhdessä meille, koska mun huone oli meidän kolmikon suurin.

"Siksi, koska mä ja Oliver  ollaan pari", mä vastasin Konstalle nauraen ja kohotin mun ja Oliverin yhteenliitetyt kädet ilmaan kuin näytille.

"Niiiiiiin? Entäs sitten???" Konsta kyseenalaisti ja jatkoi sitten ihan pokkana, yhä melko kovalla volyymilla: "Miksi mä en silti voisi kulkea teidän kaa käsi kädessä????"

"Koska me ei olla mikään kolmiovoileipä, vaan me kaksi ollaan pari, kuten Riemu sanoi", Oliver nauroi mua ja itseään toisella kädellään osoittaen, Konstan vetäessä omat kätensä puuskaan ja nostaessa leukansa mielenosoituksellisesti pystyyn. Mun oli jo vaikee pitää pokkani, samoin Oliverin. Konsta sen sijaan oli mestari tässä, eikä rakoillut yhtään.

"Hmhp!" Konsta tuhahti, kiskaisi sitten kätensä salamannopeasti pois puuskasta ja tarrasi mun käteen kuin saaliiseensa tarttuva kotka. "Kattokaa ny miten hyvä kolmas pyörä mä oon! Tsuku tsuku", Konsta kiekaisi ihan mielissään, pyörittäen samalla käsiään kuin junan pyöriä mun käsi omassaan.

"No voi hyvä luoja sun kanssas", mä repesin lopultakin ihan totaaliseen nauruun enkä edes vetäissyt kättäni pois Konstan kädestä, vaan annoin sen veivata kättäni omansa mukana. Oliverkin hihitteli Konstalle, joka puolestaan virnuili meille voitonriemuisena. Se tuntui rakastavan pelleilyä ja meidän viihdyttämistä. Ja ehkä se ihan oikeesti halusi kulkea käsi kädessä meidän kaa, koska se ei vieläkään päästänyt irti mun kädestä. "No kävele sitten kolmantena pyöränä siinä mun kädessä kii, kunhan et tuu hotdogiksi meidän sämpylän väliin."

"No höh. Se olis ollut mun seuraava haave", Konsta huokaisi olevinaan lannistuneena, muttei tällä kertaa pystynyt pysymään itsekään enää naama peruslukemilla vaan repesi hihittelemään yksikseen siinä vieressäni. Yhä kädestäni kiinni pidellen. Voi meidän hellyyden- ja läheisyydenkipeää Konstaa.. "No joo, mä taidan kyllä olla ihan hetero kuitenkin. Oon 99% varma siitä. En oo koskaan ihastunut muihin kuin tyttöihin, joten.. ehkä mä oon ihan vain hetero."

"Vähän vain läheisyydenkipee sellainen?" mä totesin kysyvällä äänellä ja kohotin vuorostaan mun ja Konstan yhteenliitetyt kädet näytille, Konstan vilkaistessa niitä ruskeilla silmillään ja virnistäessä sitten mulle.

"Ehkäpä", Konsta sanahti ja puristi mun kättä vain tiukemmin. "Mutta minähän sanoin, että oon teissä kii kuin purkka kengänpohjassa!!! Ette pääse musta eroon!!!"

"Ei me kuule halutakaan eroon susta. Kunhan et tosiaan tunge sentään hotdogiksi meidän sämpylän väliin", Oliver hymähti hyväntahtoisesti, Konstan kääntäessä virnuilevat kasvonsa vuorostaan sen puoleen. "Mutta siihen sun seksuaaliseen suuntautumiseen.. Voithan sä olla vaikka myöhäisherännäinen bi tai pan tai jotain sellaistakin. Et vain ole tavannut sitä oikeeta kundii, joka saa sukat pyörii jaloissa!"

"Kukaties kukaties. Siks mä sanoinkin, että oon 99% varma. Never say never", Konsta kommentoi olkiaan kohauttaen, heilutellen käsiämme välissämme hyvin rennon oloisena. Heh, ainakaan se ei kaihtanut julkisia läheisyydenosoituksia. Tai pelännyt tulevansa leimatuksi homoksi.

"Säälittävää, Konsta. Ootko sinäkin samanlainen kuvottava hintti kuin noi kaksi?" kuului yhtäkkiä myrkyllinen ääni takaamme, meidän hätkähtäessä ja kääntyessä katsomaan taaksemme, jolloin kohtasimme Joona Granlundin ja sen nelihenkisen seurueen silmästä silmään. No voi vittu.. Joona fucking Granlund oli koulumme pahin kiusaaja. Ihan täydellinen kusipää.