Niin hiton onnelliset veljekset

Ilo - Peter Panit

Luvun päähenkilöt:
Ilo Kangas (14v), Jami Vänninen (14v)

Oli viikonloppu. Me Jamin kanssa maattiin huoneeni lattialla vierekkäin ja kuunneltiin musiikkia. Hengailtiin ja oltiin vaan. Sekä pohdiskeltiin ilmeisesti syntyjä syviä. Ainakin Jamin seuraavista sanoista päätellen.

"Mä oon miettinyt.." Jami aloitti hiljaa mutisten ja vaikeni sitten vielä hetken ajaksi, jättäen kertomatta, että mitä se oli pohdiskellut. Joten mä tietenkin yritin rikkoa jäätä vitsailemalla. Jos se vaikka helpottais Jamin jumia.

"Shokeeraavaa, SINÄKÖ oot miettinyt", mä vinoilin ilkikurisella äänellä, saaden Jamin hörähtämään. Tehtävä suoritettu!

"Ehe ehe, Ilo. Haistappa kuule vittu", Jami lausahti sitten sarkastiseen sävyyn, kuitenkin huvittunut taustavire äänessään, eli ei se ollut oikeesti loukkaantunut tai mitään. Sen sijaan olin tainnut oikeasti onnistua tehtävässäni jään murtamiseksi, sillä Jami jatkoi jälleen hiljaisella ja vakavammalla äänellä: "Ei mutta mä oon miettinyt, että.. että ootko sä miettinyt, että.. että.."

"No ootpas miettinyt monimutkaisia", mä kommentoin ja käänsin katseeni Jamiin, joka puolestaan katseli kattoa yllämme. En kyllä ihmetellyt enää yhtään Jamin jumia. Sen ajatukset kuulostivat todellakin monimutkaisilta.

"Enkös vain", Jami naurahti hymyn valaistessa hetkeksi sen kasvot, mutta sitten se vakavoitui jälleen nopeasti ja jäi tuijottamaan taas kattoa mietteliäänä. Sen ruskeat hiukset, jotka olivat päältä selkeästi pidemmät kuin sivuilta, valuivat taaksepäin, kohti lattiaa. "Äh, mä en osaa oikein ilmaista tätä. En oo niin hyvä puhumaan kuin sä, mutta.. mutta ootko sä Ilo ikinä miettinyt, että.. että kenestä sä tykkäät..? Että.. että tykkäätkö sä.. tytöistä vai pojista? Ootko sä ikinä miettinyt niinku.. seksuaalisuuttas?"

Wow, tää olikin uusi aluevaltaus meidän puheenaiheissa. Tästä me ei oltukaan vielä KOSKAAN puhuttu. Herkkiä teinipoikia kun oltiin, niin tää oli ehkä hieman hankala puheenaihe. Joskaan ei sen kyllä olis meille  pitänyt olla hankala. Me kun puhuttiin KAIKESTA. Mutta tästä me ei jostain syystä oltu vielä koskaan puhuttu. Ehkä tää oli niin monimutkainen aihe jollain tapaa? Jonka vuoksi Jamillakin oli ollut vaikeuksia ottaa tää aihe puheeksi.

Ehkä tähän aiheeseen liittyi pelkoja, joita ei liittynyt muihin puheenaiheisiin?

"Rehellisesti?" mä vastasin Jamin kysymykseen kysymyksellä, jolloin vuorostaan Jami kääntyi katsomaan mua, mun kohdatessa sen vihreiden silmien katseen omilla sinivihreilläni, joita olin tänään korostanut kajaalilla.

"AINA", Jami tokaisi ykskantaan, jääden sitten odottamaan todellista vastaustani.

"Mä.. mä taidan tykätä molemmista. Tai siis.. KAIKISTA. Sukupuoleen katsomatta", mä vastasin Jamille ihan rehellisesti, katse parhaan ystäväni silmissä, jotka tutkiskelivat kasvojani. Joille hieman yli mallistaan kasvanut, keskijakauksella oleva keskipitkä violetti tukkani yritti koko ajan valahtaa tässä asennossa. Ärsyttäväääää. "En mä siis susta tykkää, älä huoli! Siis en tykkää SILLEEN. You know", mä kiirehdin vielä sanomaan, ettei Jami erehtyis luulemaan että olisin ihastunut siihen, kun en todellakaan ollut. En KOSKAAN vois kiinnostua Jamista sillä tavoin. Se oli paras ystäväni ja sielunveljeni.

Oooookkei. Ehkä tää aihe oli ollut juuri tän takia hankala ja monimutkainen. Kai sitä pelkäsi, että jos myöntäis tykkäävänsä pojistakin, voisi menettää parhaan ystävänsä. Toisen reaktiota kun ei voinut koskaan tietää..

"No hyi, en minäkään tykkää susta SILLEEN. Sä oot mun paras ystävä ja sielunveli, enkä mä vois IKINÄ ajatella susta mitään.. sellaista. Se tuntuis insestiltä, hyi hyi hyi", Jami yökkäili heti, mutta kuitenkin silleen hyväntahtoisesti. Ei siis loukkaamismielessä tai että ajattelis mun olevan ällöttävä, vaan ihan vain kaikella rakkaudella. Veljellisellä rakkaudella. Kuin vahvistaen mun ajatuksen siitä, että muunlaista meidän välillä ei vois ikinä ollakaan. Koska me oltiin veljiä, eikä veljet pariudu keskenään. Hyiiiiii.