Niin hiton onnelliset veljekset

Onni - Sinua varten parempi

-------------------------------------------------
* Laulunsanat lainattu: Ultra Bra - Minä suojelen sinua kaikelta
-------------------------------------------------

Luvun päähenkilöt:
Onni Heikkilä (23v), Meeri Puhakka (20v)

Heräsin taas tyttöystäväni Meerin yölliseen kirkumiseen. Se näki melko usein painajaisia ja traumatakaumia menneestä elämästään, joten tää oli mulle jo hyvin tuttua. Niinpä mä kiersin käteni varsin tottuneesti Meerin ympärille tuodakseni sille turvaa, painauduin sen selkää vasten ja aloin laulaa hiljaa Ultra Bran biisiä mukaillen: "Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä, ei ole sellaista pimeää, jota minun vahvat käteni ei torjuisi.."  *

Ei mennyt kauaa, kun Meeri rauhoittui jälleen kerran siinä sylini turvassa ja lauluni avulla, enää niiskuttaen hiljaa, ja hetken päästä se jo tuhisi ihan täydessä unessa, kuin ei olis koskaan sitä painajaista nähnytkään. Minä sen sijaan jäin valvomaan. Valvomaan ja miettimään sitä, miten epäreilua paskaa elämä joillekin oli. Jatkuvaa alamäkeä ja vastoinkäymisiä, sekä paskojen ihmissuhteiden jatkumoa.

Kuten se oli ollut Meerille, jonka vuoksi sillä oli traumoja vaikka muille jakaa. Sen äiti oli ollut narsisti ja isä väkivaltainen, ja tiedä häntä miksi, mutta sen lisäksi Meeri oli vielä päätynyt usein väkivaltaisiin suhteisiinkin sekä ystäviensä hyväksikäyttämäksi ja manipuloimaksi. Se oli pistänyt minut ajattelemaan, että ehkä me vain päädyttiin jostain ihmeen kumman syystä toistamaan lapsuutemme ihmissuhteita? Ehkä ne tuntuivat meistä tutuilta ja turvallisilta, vaikka kuinka turvattomia olisivat olleetkin. Tuttu ja turvallinen pahakin oli parempi kuin uusi ja pelottava hyvä.

Huokaisin hiljaa ja suljin sinivihreät silmäni, painaen kasvoni Meerin tällä hetkellä oranssinpunaisiin hiuksiin, jotka tuoksuivat kookokselta. Olin itse pyrkinyt olemaan Meerille se uusi ja pelottava hyvä ennemmin kuin tuttu ja turvallinen paha. Olin - kuulemma - sen ensimmäisiä poikaystäviä, jotka eivät olleet väkivaltaisia tai muutoin paskamaisia sitä kohtaan. 'Abussive' oli pätevä sana kuvaamaan lähes kaikkia Meerin aiempia poikaystäviä, suomeksi sille termille ei ollut oikein kunnon vastinetta. Kaltoinkohtelevakin kun kuulosti liian lievältä, kun taasen kaikki eivät olleet pahoinpiteleviä, ainakaan fyysisesti, mutta sanallisesti kyllä nekin harvat, jotka eivät olleet lyöneet Meeriä, kuten Meerin isä oli tehnyt..

Ja siis, mä olin ollut  paskamainen. Osasin olla edelleenkin, esimerkiksi veljiäni kohtaan, koska, noh.. ne oli kaikkea sitä, mikä oli omien - tai siis, isältä saatujen - arvojeni vastaista, mutta.. mutta yritin olla edes Meerille parempi. Ja sitä kautta yritin olla myös veljiäni kohtaan parempi ja oppia suvaitsemaan nekin. Meeri teki minusta paremman ihmisen, ja sen kanssa olin löytänyt sisältäni sen suojelevaisenkin puolen. Sen, joka oli vähemmän paskamainen. Sen hyvän tyypin, jonka isä oli haudannut syvälle, SYVÄLLE sisälleni sillä kaikella paskalla, jonka se oli kurkustani alas kaatanut kuin saavilla.

Mutta Meerin vuoksi mä halusin olla parempi. Tai oikeastaan; Meeriä VARTEN mä halusin olla parempi. Halusin olla se uusi ja pelottava hyvä ennemmin kuin tuttu ja turvallinen paha. En halunnut olla kuin ne muut, Meeriä kaltoinkohdelleet pojat ja miehet, jollainen olin valitettavasti joskus ollut muita kohtaan. En mä naisia ollut lyönyt, en KOSKAAN, mutta muita olin, ja olin kai mä joskus ollut naisiakin kohtaan ilkeä ja paskamainen.. Mutta en halunnut olla enää. Ollenkaan. Ketään kohtaan. En halunnut olla enää se Onni, jota kaikki vihasi. Se Onni, joka oli kaikille ilkeä. Se, joka ennemmin sorti kuin suojeli. Se Onni, joka muistutti isäänsä.

Mä halusin olla parempi, ja Meerille olin pystynyt olemaan sitä, joka toi mulle toivoa siitä, että pystyisin olemaan sitä ehkä jatkossa muillekin. Esimerkiksi veljilleni, joita kohtaan olin ollut hirveä, ja jotka ansaitsivat paljon parempaa kuin sen, mitä olin koskaan niille antanut. Veljilleni, joita ikävöin niin suuresti..

Mutta; yksi pieni askel kerrallaan, eikä perse edellä puuhun. Ensin Meeri, sitten muut.

Mä pystyisin tähän. Mä pystyisin olemaan parempi. Koska mä HALUSIN olla sitä. Vihdoinkin..

No, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.