Niin hiton onnelliset veljekset

Riemu - Veljeni vartija

Luvun päähenkilöt:
Riemu Kangas (17v), Ilo Kangas (16v), Oliver Koivulehto (17v), Konsta Hakkarainen (17v) 

"FRIIKIT!!" joku huusi yhtäkkiä, saaden minut hätkähtämään. Käännyin katsomaan sitä jätkää, joka edellämainitun huudon oli päästänyt, tunnistaen sen siinä silmänräpäyksessä Hugoksi, yhdeksi luokkani ääliöistä. Seurasin sen katsetta suuntaan, jonne se oli huudellut, hätkähtäen uudelleen. Se oli osoittanut sanansa pikkuveljelleni Ilolle ja porukalle, jonka kanssa veljeni käveli juuri pihan poikki. Näin samantien punaista. 

"TAVIS!!!" joku Ilon porukasta huusi takaisin Hugolle samalla, kun mä puhisin vihasta ja keskitin ruskeiden silmieni raivoisan katseen Hugoon.

"Huuteliko Hugo vitun idiootti juuri sun veljen porukalle jotain?" rinnallani kulkeva ja kädestäni kiinni pitelevä Oliver kysyi samaan aikaan, kun savu nousi jo suurinpiirtein korvistani ja naamani punoitti silkasta raivosta. NO HUUTELI.

"KYLLÄ", mä sanahdin raivosta tärisevällä äänellä ja päästin jo samassa irti Oliverin kädestä, rynnäten kohti Hugoa kuin vihainen sonni. "Ketä sä haukut friikiksi???" mä rähähdin Hugolle hurjistuneena, Hugon kääntyessä heti katsomaan mua aikalailla paskat housussa. Mä en välittänyt sen peura ajovaloissa-ilmeestä vittuakaan, vaan tarrasin Hugoa vain rujosti niskasta, lähtien sille muristen kuljettamaan sitä pikkuveljeni porukan luokse. "Et saatana hauku ketään friikiksi! Tai ylipäätäänkään tarvii haukkua ketään yhtään miksikään, johan tästä on monta kertaa puhuttu! Nyt pyydät jumalauta anteeksi ja vannot ja lupaat, ettet enää IKINÄ tee tuolleen jatkossa!!" mä murisin Hugolle kuin vihainen karhu ja tyrkkäsin Ilon porukan luo päästyäni sen niitä kohti vihaisin ottein. "Noni, antaa kuulua!! Pyydä anteeksi!!"

"A-anteeks", Hugo änkytti veljelleni ja sen porukalle ihan hädissään, mun tuijottaessa sitä yhä tappavasti, odottaen sen jatkavan.

"Ja???" mä tivasin edelleen ihan raivona.

"Mä en tee sitä toiste, mä vannon sen", Hugo vinkaisi vielä, ennen kuin se lähti kompuroimaan pois luotamme. Mä seurasin Hugoa hetken vihaisella katseellani, jonka jälkeen keskitin sen pikkuveljeeni, jolloin katseeni pehmeni huomattavasti.

"Ilmoita hei mulle, jos Hugo kehtaa tehdä noin toiste", mä virkoin Ilolle, käyden sitten muutkin sen porukasta läpi katseellani. "Tai jos se huutelee enää kenellekään teistä, niin informoikaa vaikka Ilon kautta mua siitä. Me pistetään se kyllä aisoihin yhdessä mun kavereiden ja erään Leon kanssa."

"J-joo", muut Ilon porukasta vastas mulle jotenkin ihan häkeltyneinä, Ilon parhaan ystävän Jamin puolestaan tyytyessä vain nyökkäämään mulle hymyillen. Sen jälkeen mä lähdinkin jo marssimaan takaisin oman porukkani luokse, Oliverin kohottaessa mulle toista kulmaansa niiden luo päästyäni.

"Voi luoja sä oot seksikäs, kun puolustat läheisiäs kuin leijona", Oliver totesi mulle kasvojaan leyhytellen, saaden minut punastumaan pienesti sanoillaan ja katseellaan, joka tuntui riisuvan minut siinä ja nyt. "En tiiä miten mä pystyn pitämään näppini erossa susta koko koulupäivän ajan, kun käyn niin kuumana suhun just nyt. Ehkä mä raahaan sut vessaan jossain välissä."

"Noniiiiiiiin, too much information! Hoilaarilaarilaa, minä poika se seilaan keltaisella merelläääää!" Konsta kiljaisi ja painoi kädet korvilleen kovaan ääneen rallatellen.

"Urpo", mä nauroin Konstalle huvittuneena ja läimäytin sitä takaraivoon, sen kääntyessä vain virnuilemaan mulle. Naurahdin Konstalle vielä uudemmankin kerran ja tarrasin sitten Oliverin käteen, virkkoen sille virne omalla naamallani: "Ehkä meidän pitäis ottaa Konsta kolmanneksi pyöräksi sille meidän vessareissulle? Sitä se kuitenkin vain halajaa."

"Noniiiiiin, asiaa. Siitä mä oonkin tosiaan aina haaveillut. Masterpläänini alkaa vihdoinkin toteutua", Konsta velmuili mielipuolisesti hykerrellen, meidän kolmen lähtiessä sitten hyväntuulisina naureskellen kohti omaa luokkaamme meidän ROK-kolmikolla, joka tunnettiin koulussamme siitä, että puolustimme erityisesti kaikkia sateenkaarevia, pistäen niille huutelijat aisoihin. Emme toki yksin, vaan yhdessä Leon kanssa, jonka missiona oli pitää koulumme koko Tampereen turvallisimpana kaikille, taistellen väsymättä kiusaajia vastaan. Yhdessä me onnistuttiinkin siinä ihan suhteellisen hyvin.

Mutta erityisesti pikkuveljeni askelia mä vartioisin kyllä kuin haukka ja varmistaisin, ettei kukaan enää KOSKAAN satuttaisi sitä. Mun pikkuveljeähän ei jumaliste kiusattu tai haukuttu yhtään miksikään.