Niin hiton onnelliset veljekset

Ilo - Posse

Luvun päähenkilöt:
Ilo Kangas (16v), Jami Vänninen (16v), Niki (16v), Joa (16v), Valo (16v), Rene (17v), Dani (16v), Riemu Kangas (17v)

"Mennäänkö?" Jami kysäisi minulta, saaden minut hätkähtämään hereille tuijotuksestani ja kääntämään sinivihreiden silmieni katseen sen lämpimiin vihreisiin. "Ei se voi olla pahempi kuin ala-aste, eikä varsinkaan yhtä paha kuin yläaste."

"Älä sano, kaikki on vain muutaman kuukauden vanhempia.. Pitäis tapahtuu ihme, että ne olis kasvaneet kesän aikana niin paljon, etteivät olis edelleen mulkkuja.." mä mutisin hiljaa, Jamin hymyillessä mulle lämpimästi ja kohottaessa kätensä olalleni.

"Mutta me ollaan tässä yhdessä. Sä et jää ikinä yksin", Jami rohkaisi mua, puristaen samalla olkaanikin kannustavasti. Mä hymyilin sille pienesti, joskin kovin värisevästi. Onneks mulla oli Jami.. "Ja kuka tietää, ehkä noiden seinien sisällä on enemmän meidän kaltaisia kuin muiden koulujen seinien sisällä on ollut. Lukio on kuitenkin lukio. Sitäpaitsi, mitä mä oon kuullut, niin sun isoveljes on niittänyt melkoista mainetta täällä. Mä en usko, että kovin moni uskaltaa edes vittuilla sulle niin kauan, kun sekin on täällä. Vähenihän se yläasteellakin huomattavasti sen jälkeen, kun Riemu kävi rähisemässä kaikille meitä haukkuneille", Jami huomautti vielä, saaden hymyni hieman levenemään, sen viimeisten lauseiden rohkaistessa mua enemmän kuin mikään muu.

"Okei. Mennään sitten. Kohti uusia pettymyksiä ja niiden yli", mä tokaisin, Jamin naurahtaessa sanoilleni ja lähtiessä kulkemaan kanssani kohti uuden koulumme ovia.

"Tiedäks, sä oot Ilo-nimiseksi henkilöksi välillä vähän synkkä ja pessimistinen", Jami naljaili mulle, mun päristäessä sille vain kieltäni. Tiesin, ettei se tarkoittanut sanojaan pahalla. Kunhan kuittaili.

"Ja sä oot Jami-nimiseksi henkilöksi välillä kaikkea muuta kuin jam jam. Oot melko hapan, ystäväiseni", mä sanailin Jamille takaisin, saaden sen jälleen naurahtamaan.

"Jamjam, siinäpä mulle hyvä uusi lempinimi!" Jami hihkaisi samaan aikaan kun se avasi mulle koulun oven, laskien minut kulkemaan siitä edellään. "Mikäs me sulle keksittäis?"

"Jaa-a", mä hymähdin ja käännyin sitten katsomaan eteeni samalla, kun nappasin oranssit hiukseni peittäneen ohuen keltaisen piponi pois. Heti aulassa meitä odotti lössi porukkaa, jotka näyttivät ykkösiltä niinku mekin. Noniin, tästä se lähtee..

"Kaikki menee hyvin.." Jami kuiskasi mulle ja vetäisi minut kainaloonsa turvaan kaikelta pahalta, kun marssimme yhdessä kohti muita mennäksemme niiden kanssa saliin, jossa jakautuisimme ryhmiimme ja josta etenisimme kotiluokkiimme.

Ryhmiin jakautumisen jälkeen meillä oli parin tunnin verran tutustumista ja orientoitumista kotiluokassamme ryhmänohjaajamme johdolla. Sen jälkeen puolestaan meillä oli jo eka hyppytunti, jonka ryhmänohjaaja suositteli viettämään välituntiolohuoneessa, jossa olisi kuulemma tänään ohjelmassa ykkösten tutustumishetki. Joten niinpä me päätettiin Jamin kaa mennä sinne, vaikka mulla omat epäilykseni olikin siitä, että tutustuisimmeko siellä kehenkään ja sopisimmeko vieläkään joukkoon. En ollut IKINÄ sopinut oikein missään joukkoon. Mun palapeliin oli koko elämäni aikana liittynyt vain Jami, joka tosin sopikin sitten siihen mun kylkeen ihan täydellisesti..

Jonka vuoksi yllätykseni olikin sitäkin suurempi, kun näin heti ekana välituntiolohuoneeseen astuttuani suuren sateenkaaren värisen kyltin, jossa luki LGBTQ-jengi, ja sen luona oli joukko ihmisiä, jotka näyttivät ihan minulta. Tai siis, minun heimoltani. VIHDOINKIN. Jamikin huomasi ne, vilkaisi mua niin maan penteleen ilahtuneena ja nappasi sitten kiinni kädestäni, lähtien jo raahaamaan mua niiden luokse.

"Helou helou, sieltähän luovii ihan meidän näköistä porukkaa. Ainakin sä näytät ihan meikäläiseltä, porkkanapää!" yksi niistä - tyyppi jolla oli lyhyehkö musta tukka - hihkaisi meille, toivottaen sitten meidät tervetulleeksi pöytäänsä: "'Teretulemast, me ollaan tosiaan LGBTQ-jengi ja me etsitään uusia jäseniä!"