Niin hiton onnelliset veljekset

Onni - Pelastaja/Petturi

--------------------------------------------
Sisältövaroitus: puhetta itsensä vahingoittamisesta/viiltelystä, seksuaalista häirintää, väkivaltaa, rumaa puhetta ihmisistä & runsaanpuoleista kiroilua
--------------------------------------------

Luvun päähenkilöt:
Onni Heikkilä (22v), Meeri Puhakka (19v)

Näpläsin käsivarressani olevia haavoja ja arpia ajatuksissani, uusimpien niistä alkaessa vuotaa jälleen verta. Jäin tuijottamaan veripisaraa, joka alkoi pusertua ulos haavastani, ja tuhahdin pilkallisesti. Niin hiton onnellinen Onni olikin onneton. Onni Onneton, kuten Kimmo oli joskus irvaillut. Ja heikko. Niin vitun heikko. 

Sekä yksin. Niin vitun yksin.

Huokaisin hiljaa ja jatkoin haavojeni näpläystä alakuloisena, vaikka se tekikin kipeää. Tämä kipu oli kuitenkin siedettävämpää kuin yksinäisyyden aiheuttama kipu.

Olin kyllä yrittänyt epätoivoisesti palauttaa yhteyttäni perheeseeni jo parin vuoden ajan, mutta.. mun oli vain niin hiton vaikeaa hyväksyä ne kaikki sellaisina kuin ne oli, varsinkin Riemu homona ja Ilo sellaisena transuna kuin se oli. Jopa nyt 8-vuotias pikkuvelipuoleni Auvo oli paljastunut ihan kummajaiseksi. Se vaikutti oikeesti ihan sekopäältä. Ihan friikiltä. En ymmärtänyt, miten muut eivät nähneet sitä, miten outoa sen friikin käytös välillä oli, tai sitten ne oli vain liian lähellä nähdäkseen sen, enkä mä viitsinyt sanoa niille siitä, ettei ne loukkaantuisi ja valmiiksi hauras yhteytemme katkeaisi kokonaan..

Ai miksikö se yhteytemme oli jo valmiiksi hauras? No juuri siksi, kun mä olin edelleen suvaitsematon ja ahdasmielinen munapää. Yritin tottakai hyväksyä ne kaikki, Riemun homona, Ilon transuna ja Auvon sellaisena sekopäänä kuin se oli, mutta olin onnistunut siinä vähän kehnosti. Olin kyllä oikeasti yrittänyt kovasti, mutta se vain oli ihan JUMALATTOMAN vaikeaa, kun isän opit oli juurtuneet niin saamarin syvään ja niistä oli tullut ydinarvojani, osa mua.. Mutta niiden oppien takia yhteyteni perheeseeni pätki yhä. Koska olin ihan paska jätkä. Paska veli ja paska jätkä, joka ei pystynyt hyväksymään veljiään sellaisina kuin ne oli, enkä mä muuksi tuntunut osaavan muuttua, vaikka kuinka yritin. Mä hitto vie ansaitsin yksinäisyyteni. Vihasin itsekin itseäni. Joka minut olikin saanut viiltelemään.

Hitto mä olin säälittävä, ja hitto elämä oli ihan paskaa.

Lopetin haavojeni ja arpieni näpläämisen ja peitin käsivarteni taas mustan paitani hihalla, kohottaen sen jälkeen katseeni muihin paikallaoleviin samalla, kun tarrasin haavattomalla - eli oikealla kädelläni, jolla olin vasempaan käsivarteeni tiikerinraitoja taiteillut - kaljatuoppiini, siemaisten siitä aimo huikan. Olin baarissa yksinäni, tai en mä yksin ollut kun oli siellä populaa, enkä mä tiennyt pystyikö sitä räkälää baariksi sanomaan. Ehkä se oli ennemminkin pubi. Porukkaa siellä oli joka tapauksessa ihan mukavasti. Tai oikeastaan; porukkaa siellä oli melkoisesti, valitettavasti. Näin useamman vanhan ystävänikin siellä, muunmuassa sen vitun Kimmon. Voi vittu..

Kimmo itseasiassa oli jonkun tytön kimpussa, eikä se tyttö vaikuttanut olevan siitä erityisen mielissään. Kurtistin kulmiani niitä katsellessani ja lukitsin katseeni tiiviisti niihin, seuraten niitä tarkkaan sinivihreillä silmilläni.

"Hei oikeesti Kimmo, näpit irti", se tyttö yritti taas päästä irti Kimmon otteesta, työntäen sen rinnoillaan olevat kädet pois. Kimmo todellakin oli sen KIMPUSSA. "Sulla ei oo mitään hiton oikeutta koskea muhun ilman lupaa!"

"Mulla on kaikki oikeudet koskea suhun kultaseni, kun sä pidät noin avointa paitaa, kunnon lihatiski hitto päällä. Oikein kerjäät sitä, että joku kopelois sua. Tykkäät kuitenkin, turhaan sä leikit vaikeasti tavoiteltavaa", Kimmo virnisti häijysti ja tarrasi taas sen tytön rintoihin, astuen samalla lähemmäs kuin aikoen suudellakin sitä väkisin, mikä selvästikin alkoi ahdistaa sitä tyttöä. Mua puolestaan alkoi vituttaa koko ajan enemmän se, miten Kimmo lääppi sitä tyttöä, vaikkei sitä selvästikään kiinnostanut Kimmon seura. Jättäis sen nyt jumalauta rauhaan ja etsis jonkun helpomman. Sellaisen, jota ei tarviis pakottaa olemaan kanssaan..