Niin hiton onnelliset veljekset

Riemu - Happy place

Luvun päähenkilöt:
Riemu Heikkilä (15v), Aapo Koski (15v)

"Mistä sä haaveilet?" mä kysäisin Aapolta, jonka sylissä pääni lepäsi. Aapo istui sängyllään ja mä puolestani makoilin selälläni sen vieressä pää sen sylissä, Aapon silitellessä kullanruskeaa tukkaani. Nautin siitä ihan suunnattomasti. Kuten nautin Aapon läheisyydestä ja kosketuksesta muutenkin. Aapon sylissä oli mun happy place..

Olimme tällä kertaa Aapon luona, jossa varmaan tapaisimme aina jatkossa. Olimme nimittäin meinanneet jäädä kiinni viimeksi, kun olimme olleet meillä. Onni oli tullut silloin yllättäen aikaisemmin koulusta kotiin, astellen sisään juuri kun me Aapon kaa oltiin tultu ulos mun huoneesta, sillä Aapon oli ollut tarkoitus lähteä omaan kotiinsa ennen kuin isä tai Onni tulis kotiin, ihan vain varmuuden vuoksi. Mutta Onni oli ehtinytkin tulla ennen sen lähtöä. Hitto, jos Onni olis tullut parikaan minuuttia aikaisemmin, se olis saattanut nähdä huoneeni ikkunasta mun ja Aapon pitkällisen ja hieman kiihkeänkin viimeisen suudelman, me idiootit kun olimme unohtaneet sulkea verhot..

"Hmmm.. Siitä, että meidän kaltaiset saisi olla rauhassa", Aapo antoi vastauksensa kysymykseeni kotvan sitä mietittyään. "Entäs sä?" se heitti - tottakai - sitten vastakysymyksen mulle. Minäkin mietin omaa vastaustani hetken.

"Siitä että mä saisin olla ikuisesti sun kanssas", mä vastasin lopulta, Aapon naurahtaessa vastaukselleni kevyesti.

"Höpsö. Et sä voi oikeesti haaveilla tuollaisesta, me ollaan oltu vasta puolitoista kuukautta yhdessä", Aapo nauroi ja silitti pari hiussuortuvaa korvani taakse, sen hellän kosketuksen saadessa aikaan ihania kylmiä väreitä. Aapo oli eka ihminen koskaan, jolta olin saanut tällaista hellyyttä, ja olin ihan koukussa tähän. Tää oli ihan hiton ihanaa.

"Haaveilenpas", mä tuhahdin uhmakkaasti, katsoen Aapoa silmiin vähän haastaen ja nostaen leukaanikin niin että näytin mahdollisimman uhmakkaalta.

"Oh god. Sitten sä oot kyllä silkkaa siirappia, babe", Aapo hymähti huvittunut sointi äänessään, jääden sen jälkeen katselemaan mua tällä hetkellä enemmän vihertävillä silmillään lempeästi ja vähän odottavasti. "Ei mutta oikeesti. Mistä sä haaveilet? Jos saisit toteuttaa minkä tahansa haaveen, mikä se olis?"

"Maailmanrauha?" mä vastasin kysyvällä äänellä ja pilke silmäkulmassa, saaden Aapon jälleen nauramaan suloisen kepeästi. Rakastin Aapon naurua. Se vei minunkin murheet pois ja kevensi myös mun oloa.

"Riemu, ihan tosi", Aapo naurahti, mun jäädessä katselemaan sitä omilla ruskeilla silmilläni ja kasvojeni ilmeen pikkuhiljaa vakavoituessa siinä Aapoa tapittaessani. Mniin.. Jos ihan rehellisiä oltiin, niin mun ultimatehaave olisi..

"Mä haluaisin mun ehjän perheen takaisin. Haluaisin, ettei mun perheenjäsenet vihaisi toisiaan. Haluaisin, ettei.. ettei isä ja Onni olis sellaisia suvaitsemattomia mulkkuja kuin ne on. Haluaisin saada olla sun kanssa rauhassa pelkäämättä sitä, että jos isä tai Onni saa tietää meistä, mä oon yhtä kuin kuollut.." mä vastasin lopulta rehellisesti, lausuen sanani hyvin hiljaisella äänellä. Kuin haaveeni ei voisi koskaan toteutua, jos joku muu kuin Aapo kuulis ne. Vaikka eihän se voinutkaan, jokatapauksessakaan. Mun perheestä ei tulis enää ikinä ehjää, eikä isä ja Onni varmastikaan muuttuis koskaan mihinkään..

"Voi rakas.." Aapo melkein kähähti sanani kuultuaan, kumartuen sen jälkeen ensin suutelemaan huuliani ja sitten halaamaan mua, minunkin kietoessa omat käteni sen ympärille. "Tiedäks, mä vaihdan mun haaveen samaan. Koska sä ansaitsisit niiiiiiin paljon parempaa kuin oot elämältä saanut. Ansaitsisit ehjän perheen ja saada olla rauhassa sinä.. Koska sä oot IHANA. Maailman ihanin. Mä haluaisin, että sä olisit onnellinen.."

"Kyllä mä oonkin. Sun kanssas", mä miltei kuiskasin Aapon korvaan ja rutistin sitä ihan hiton kovaa, Aapon vastatessa rutistukseeni vähintäänkin yhtä lujaa. "Siksi mä haluankin olla sun kaa ikuisesti yhdessä."

"Voi rakas", Aapo toisti aavistuksen käheällä äänellään ja suuteli mua uudelleen ihan mahdottoman pehmeästi, mun hymyillessä Aapon huulia vasten. Tässä näin, Aapon lähellä, oli tosiaan mun happy place, ja Aapon kanssa olin oikeasti onnellinen.. "Oot Riemu oikeesti IHANA. Valtavan ihana. Minäkin haluan olla sun kaa ikuisesti yhdessä", Aapo lausahti suudelmamme jälkeen, hymyillen mulle kiintymyksentäyteisesti ja silittäen hellästi poskeani, ennen kuin se suoristi ryhtinsä ja painoi taas selkänsä kiinni seinään, sulkien samalla silmänsäkin. Sen jälkeen Aapon käsi etsiytyi jälleen hiuksiini, sen alkaessa taas silittää mua, mikä sai puolestaan mun silmät sulkeutumaan nautinnosta.

Tässä TODELLAKIN oli mun happy place, ja mä TODELLAKIN toivoin, että mulla olis kaikki maailman aika tässä. Että me oltais ikuisesti yhdessä Aapon kanssa.