Niin hiton onnelliset veljekset

Riemu - Gay panic

Luvun päähenkilöt:
Riemu Heikkilä (15v), Aapo Koski (15v)

Huohotin vaihtopenkillä ihan näännyksissä odottamassa lähes kauhulla sitä, että tulis taas mun vuoro pelata, seuraten sillä välin siitä penkiltä käsin muiden peliä. Meillä oli menossa jalistreenit ja hellettä oli varmaan 25 astetta. Ihan liian kuuma keli treenata, mutta valkku oli päättänyt, että mehän saamari mentiin harjoittelee, oli keli mikä hyvänsä. Koska me oltiin miehiä eikä hiiriä.

Ainakin suurin osa meistä oli. Aapo, jota seurasin katseellani ja joka tykitti juuri maalin kepeästi ohi molarin, oli melkein hiiri. Se oli pieni ja hintelä, ja monilla oli ollut epäilyksiä sen suhteen, että miten se pärjäis, mutta Aapo oli kyllä heti ekoista treeneistä lähtien todistanut kaikkien epäilykset vääriksi. Se oli nimittäin meidän joukkueen maalitykki ja paras hyökkääjä. Se oli ihan SAIRAAN nopee, kepeästi nopein meistä, ja sen potkut oli ihan killereitä sen pienestä koosta huolimatta. Aapo oli ihan MAHTAVA. Jalkapallossa siis.

Mä hymähdin huvittuneena kun seurasin, kuinka Aapo tuuletti tekemänsä maalin johdosta heittäytymällä polvilleen maahan ja vispaamalla käsiään ihan hulluna ilmassa samaan aikaan, kun se kiljui kuin syötävä maalihuumassaan. Eihän sille nyt voinut olla hymähtelemättä ja nauramatta, kun se teki noin. Me oltiin kuitenkin vain treeneissä, joissa maaleilla ei ollut edes merkitystä. Heh. Voi luoja Aapo oli söpö, kun se tuuletti noin ihanan innoissaan ja täpöllä..

Söpö? SÖPÖ?

Ei. Ei ei ei ei ei. Eijeijeijeijei. Mä en juuri ajatellut noin. Ei poika voi olla toisen mielestä söpö, se on homoa. Ja homous oli vastoin luonnonlakeja. Luonnotonta ja epänormaalia.

Miks mä sitten olin ajatellut, että Aapo oli söpö?

Olinko mä homo?

Eiiiiiii, ehei, mä en todellakaan ollut homo. Mä en vain kertakaikkiaan voinut olla homo. Pojat tykkäs tytöistä, eikä pojista. Pojat tykkää tytöistä, pojat tykkää tytöistä, POJAT TYKKÄÄ TYTÖISTÄ.

Mutta kun mä en tykännyt. Mä en ollut rehellisesti sanottuna KOSKAAN tykännyt oikeasti kenestäkään niistä tytöistä, joita olin pokannut, ja joiden kanssa olin jopa seurustellut. Olin kyllä yrittänyt tykätä, mutten ollut tykännyt. Olin aina ajatellut, etten vain ollut tavannut sitä oikeaa, tai että olin liian nuori koko hömpötykseen, tai etten vain tunnistanut sitä tunnetta, ihastumisen tunnetta siis, mutta.. mutta enhän mä ollut koskaan tuntenut oikeasti YHTÄÄN MITÄÄN niitä tyttöjä kohtaan. En yhtikäs mitään. En pienintä pisaraakaan yhtään mitään. En tunteenmurustakaan.

Mutta Aapoa kohtaan mä tunsin jotain. Mä taisin tykätä Aaposta.

Voi vittu. Mä tykkäsin Aaposta. Mä tykkäsin pojasta. Mä olin.. homo????!

Samassa se jysähti tajuntaani ja iski samaan syssyyn palleaani niin, että hengitykseni salpaantui hetkeksi. MÄ TYKKÄSIN AAPOSTA. MÄ OLIN VITTU HOMO. EI VITTU, EIJEIJEIJEI, MITEN TÄÄ OLI MAHDOLLISTA??!!

Kun sain henkeni taas kulkemaan sen hetkellisen lamaantumisen jälkeen, aloin seuraavaksi hengittää turhankin nopeaan tahtiin, joka sai rintani kivistämään ja kurkkuni tuntumaan ahtaalta. Näin jotain hiton mustia pilkkujakin ja sormeni alkoivat tikkuilla sekä kroppani täristä ihan hulluna. Mitä tääkin nyt oli olevinaan???

"Remu, kuulitko sä, sun vuoro tulla pelaa!! Tuutko sä??!" kaverini Johannes huudahti yhtäkkiä kentältä, mun kohottaessa jotenkin oudosti sumentuneen katseeni kentällä pelaaviin joukkuetovereihini. Monet jätkät kaveripiiristäni olivat itseasiassa tässä samassa jalisjoukkueessa kanssani. Johannes oli vain yksi niistä. Se oli ollut myös yksi äänekkäimmistä Aapon epäilijöistä. Tai no, oli yhä. Johannes, yhdessä Oton ja Askon kaa, jotka nekin olivat kavereitani, vittuilivat Aapolle harva se päivä edelleen treeneissä, haukkuen sitä lilliputiksi ja kääpiöksi sun muuksi, vaikka se oli jo todistanut kykynsä ja voimansa olemalla suurinpiirtein meidän joukkueen paras pelaaja. Voi Aapo-parka..