Niin hiton onnelliset veljekset

Riemu - Crush

Luvun päähenkilöt:
Riemu Kangas (16v), Oliver Koivulehto (16v), Konsta Hakkarainen (16v)

Istuimme Tredun Herkussa kahvilla, odotellen hyppytuntimme päättymistä. Muitakin luokkalaisiamme oli päätynyt sinne kahville, muunmuassa koulun alussa tapaamani Leo ja sen ystävät Ronja ja Elisa, jotka olivat muuten melkein kuin kaksi marjaa. Molemmilla oli nimittäin tummanruskea tukka (Elisalla tosin hieman laineikas ja Ronjalla suora), ne oli melkolailla tasan samanmittaisia ja melko siroja kumpikin, Ronja ehkä vielä Elisaakin sirompi. Vain silmienväri erotti ne oikeastaan SELKEÄSTI toisistaan, sillä Ronjalla oli taivaansiniset silmät ja Elisalla kastanjanruskeat.

Elisasta puheenollen.. Konsta taisi olla kusessa siihen. Ainakin se katseli sitä TAAS hyvin tiiviisti ja kovin ihastuneesti, huokaillen samalla haikailevaan sävyyn.

"Voi luoja tuo Elisa on niiiiiiiin kaunis.." vastapäätäni istuva Konsta huokaisi jälleen kerran haikailevasti, todistaen sanoillaan epäilykseni todeksi. Se TODELLAKIN oli ihastunut Elisaan ja haikaili sen perään.

"No jaa, not my type", mä kommentoin, katsahtaen itsekin Elisaa, joka naurahti juuri jollekin Ronjan jutulle. Jos totta puhutaan, niin siitä kolmikosta - Leo, Ronja ja Elisa - Leo oli mun tyyppiä. Obviously, koska olin homo, mutta siis noin niinku muutenkin, Leo oli TÄYSIN tyyppiäni. Kuten Oliverkin oli. Leo ja Oliver itseasiassa muistuttivat jonkun verran toisiaan, mm. ruumiinrakenteeltaan ja sellaiselta perusolemukseltaankin. Molemmilla oli myös ruskeat silmät, joihin tunnuin olevan heikkona, heh..

Oh God, ryhdistäydy Riemu. Sä seurustelet, et sä saa katsella muita jätkiä.

"Ei minunkaan", vieressäni istuva Oliverkin tokaisi, mun vilkaistessa vuorostaan sitä, tällä kertaa vaivihkaa. Olikohan Ronja suurine sinisine silmineen enemmän sen tyyppiä..

"No ei varmasti juu, kun te ootte homoja ja rakastuneita toisiinne", Konsta sanoa pamautti katse yhä Elisassa. Mä ja Oliver jäätiin hetkeksi vain töllöttämään sitä sen kommentin jälkeen ja alettiin sitten vispata villisti käsiämme kieltäymyksen merkiksi.

"Eikä olla rakastuneita toisiimme!!!" me molemmat lähes rääkäistiin ja käännyttiin katsomaan seuraavaksi toisiamme, ja olisin voinut vaikka vannoa, että Oliverinkin karamellin värisillä poskilla oli hento puna, kuten mulla.

"Really?" Konsta kyseenalaisti ja kohdisti samalla omien ruskeiden silmiensä katseen meihin, katsoen meitä toinen kulma tietäväisesti koholla.

"Mä seurustelen", mä totesin nopeasti ja vaihdoin puheenaihetta siihen toiseen asiaan, jonka Konsta oli juuri paljastanut tietävänsä, kuiskaten tällä kertaa sanani, etteivät muut kahvilassa olijat kuulis niitä: "Mutta miten pirussa sä tajusit, että mä oon homo?"

"Niinpä", Oliver komppasi. "Siis että minäkin oon", se lisäsi vielä pikaisesti perään, mun kääntyessä jälleen katsomaan sitä, tällä kertaa ihmeissäni. Oikeasti, oliko Oliverkin..???

"No just siitä kun te tsekkailette vähän väliä toisianne", Konsta puuskahti.

"Eikä tsekkailla!!" mä ja Oliver kiljahdettiin taas yhteen ääneen, kieltäen asian hyvin painokkaasti. Vaikka olihan mun myönnettävä, että olin mä varmaan 'tsekkaillut' Oliveria. Ja saatoin olla vähän ihastunutkin siihen. Vaikka seurustelin, ja rakastin poikaystävääni. Vai rakastinko mä sitä oikeesti enää, jos tunsin näin toista kohtaan..?

"Ettepä", Konsta tuhahti meille silmiään muljauttaen. "Eläkää vain valheessa ja jatkuvassa paljastumisen pelossa.. Mutta mä en halua elää kusi sukassa, siis konkreettisesti, niin mä meen nyt kuselle. Valehdelkaa sillä välin itsellenne ja toisillenne vähän lisää."