After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 7:

~~

Kun pääsen autooni, en itke niin kuin olin luullut tekeväni. Istun vain ja tuijotan ulos ikkunasta. Lumi jää kiinni autoni tuulilasiin, peitellen minut sisään autooni. En voi uskoa että Harry tuli tänne juuri kun minä olin täällä myös, olin toivonut etten näkisi häntä. Mutta se auttoi, ei kipuun mutta tilanteeseen ylipäätään. Ainakin nyt voin yrittää siirtyä eteenpäin tästä katastrofaalisesta vaiheesta elämässäni. Toisaalta haluan uskoa Harrya ja sitä että hän rakastaa minua, mutta jouduin tähän tilanteeseen alunperin uskomalla häntä. Hän voisi vain käyttäytyä tällä tavalla koska hän tietää ettei hän enää hallitse minua. Ja vaikka hän rakastaisikin minua, mitä se muuttaisi? Se ei poistaisi sitä kaikkea mitä hän teki, se ei poistaisi kaikkea sitä pilkantekoa, hirveää kerskailua asioilla joita me teimme, tai valheita.

Toivon että minulla olisi varaa siihen asuntoon yksin, jäisin sinne ja käskisin Harryn lähteä. En halua mennä takaisin asuntolaan ja hankkia uutta kämppistä, en halua yhteisiä suihkuja. Se nainen joka tuli katsomaan asuntoa varmasti rakastuu siihen ja olen onnellinen hänen puolestaan, yritän väittää itselleni. Hän katsoi minua kuin olisin sekaisin kun ryntäsin hänen ohitseen käytävässä, mutta en voisi välittää siitä vähempää. Tiedän ettei Harry voi tehdä mitään virallisia päätöksiä asunnon suhteen ilman minun lupaani koska minun nimeni on vuokrasopimuksessa, mutta minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se mitä hän päättääkin. En voi asua siellä yksin ja en todellakaan voi asua siellä Harryn kanssa. Miksi hänen täytyi taas sotkea kaikki? Me voisimme olla sisällä kodissamme tällä hetkellä, nauraen sohvalla tai suutelemassa makuuhuoneessa. Sen sijaan olen yksin autossani ilman paikkaa jonne mennä.

Olen onnellinen että Harry ei seurannut minua alas mutta tunnen syyllisyyttä kun sanoin että Natalie on kanssani, tiedän että sen täytyi sattua vaikka hän ei rakastaisikaan minua niin kuin väittää. Ainakin se satutti hänen egoaan.

Kun vihdoin käynnistän auton, käteni ovat ihan jäässä. Enkö olisi voinut joutua kodittomaksi kesällä? Tunnen taas olevani Catherine, mutta en Catherine Humisevasta Harjusta niin kuin tavallisesti. Tällä kertaa tunnen olevani Catherine romaanista Neito vanhassa linnassa, järkyttynyt ja pakotettu kulkemaan pitkä matka yksin. Okei, en joudu kulkemaan seitsemääkymmentä mailia mutta silti, tunnen hänen kipunsa. En osaa päättää kuka Harry olisi tällä kertaa. Toisaalta hän on kuin Henry, älykäs ja nokkela jolla on tietoa romaaneista yhtä paljon kuin minulla. Mutta Henry on paljon kiltimpi kuin Harry ja sillä tavoin Harry on enemmänkin kuin John, ylimielinen ja töykeä.

Ajaessani kaupungin läpi ilman paikkaa johon mennä, tajuan että Harryn sanoilla oli suurempi vaikutus minuun kuin haluan myöntää. Se kun hän pyysi minua jäämään melkein laittoi palaset takaisin yhteen pelkästään että hän voisi rikkoa ne uudelleen. Olen varma että hän halusi minun jäävän vain todistaakseen että hän pystyy tekemään niin. Puhelimeni ei ole soinut sen jälkeen kun ajoin pois viisitoista minuuttia sitten enkä osaa päättää mitä mieltä olisin siitä.

Huomaan olevani korttelin päässä Vancelta, kun kello on vasta viisi illalla. En halua käyttää Liamia hyväkseni kysymällä saisinko nukkua taas Kenin talolla. Tiedän ettei häntä haittaisi, mutta ei ole reilua minulta asettaa Harryn perhettä tämän keskelle ja rehellisesti sanottuna se talo pitää sisällään liikaa muistoja. En kestäisi sitä.

Ohitan kadun joka on täynnä hotelleja ja käännyn yhden hyvän näköisen hotellin pihaan ja pysäköin autoni. En koskaan ennemmin ole nukkunut hotellissa mutta tällä hetkellä minulla ei ole muita vaihtoehtoja.

Huomaan punaisen vilkkuvan "vastaanotto"- merkin ja ryntään sisään huoneeseen. Lyhyt mies pöydän takana näyttää ihan ystävälliseltä kun hän hymyilee minulle ja kysyy ajokorttiani. Hotellihuoneen hankkiminen on paljon helpompaa kuin ajattelin, vähän kallista mutta en halua nukkua halvassa hotellissa ja asettaa turvallisuuttani vaaraan. Mies ojentaa minulle avainkortin ja hymyilee.