After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 10:

 ~~

"Mä rakastan tota paitaa sun päällä", Kimberly sanoo kun auto kääntyy pois hotellin pihasta.

"Kiitos, se on mulla ensimmäistä kertaa päällä", kerron hänelle ja hän hymyilee.

"Mitä sun autolle tapahtui?" hän kysyy. Trevor ja Christian näyttävät uppoutuneen syvään keskusteluun uuden Seattlessa olevan rakennuksen hinnasta.

"Mulla ei ole aavistustakaan, se ei startannut eilen joten mä soitin korjaajalle mutta Harry oli jo pyytänyt jonkun hakemaan sen", selitän ja Kimberly virnistää.

"Hänhän on sinnikäs", Kimberly sanoo.

"Niin kai. Mä vaan toivon että hän antaisi mulle vähän aikaa ajatella tätä kaikkea", huokaisen.

"Ajatella mitä kaikkea?" hän kysyy. Unohdan aina ettei hän tiedä mitään siitä vedonlyönnistä, hän tietää vain että me erosimme.

"En mä tiedä, kaikkea. Mulla on niin paljon meneillään tällä hetkellä ja mulla ei vieläkään ole mitään paikkaa missä asua. Musta tuntuu kuin Harry ei ottaisi tätä niin vakavasti kuin hänen pitäisi. Hän ajattelee että hän voi vain leikkiä nukketeatteria mulla ja mun elämällä. Hän ajattelee että hän voi vain ilmestyä ja pyytää anteeksi ja sitten kaikki on taas hyvin mutta ei se toimi niin. Ei ainakaan enää", tuhahdan.

"No mä olen tyytyväinen että sä puolustat itseäsi", Kimberly sanoo. Olen tyytyväinen että hän ei kysele yksityiskohtia.

"Kiitos. Niin mäkin", kerron hänelle. Olen ylpeä itsestäni kun puolustan itseäni Harryltä enkä vain anna periksi mutta samalla tunnen oloni hirveäksi siitä mitä sanoin hänelle tänään. Tiedän että hän ansaitsi sen mutta en voi olla ajattelematta että entä jos hän välittääkin niin paljon kuin hän väittää? Tiedän että jossain syvällä sisällään hän kyllä välittää minusta, en vain usko että se on tarpeeksi varmistamaan että hän ei enää satuta minua.

Koska niin hän tekee, hän satuttaa ihmisiä.

"Meidän pitäisi mennä ulos tänään konferenssin jälkeen kun nuo kaksi ovat tapaamisissa koko sunnuntai aamun. Me kaksi voidaan mennä shoppailemaan sunnuntaina ja ulos tänään ja ehkä myös lauantaina. Mitä mieltä sä oot?" Kimberly kysyy minulta.

"Mennä ulos minne? Mä oon vasta kahdeksantoista", nauran.

"Ei sillä oo merkitystä, Christian tuntee paljon ihmisiä Seattlessa. Jos sä oot hänen seurassaan sä pääset mihin tahansa", hän sanoo. Rakastan sitä miten Kimberlyn silmät syttyvät kun hän puhuu Christianista vaikka hän on ihan Kimberlyn vieressä.

"Okei", vastaan hänelle. En ole koskaan ennemmin ollut kunnolla ulkona. Olen ollut muutamissa bileissä kampuksella mutta en ole koskaan käynyt yöklubilla tai missään edes vähän samankaltaisessa paikassa.

"Siitä tulee hauskaa, älä huoli", Kimberly vakuuttaa minulle. "Sun pitäisi pukea toi paita silloinkin", hän lisää saaden minut nauramaan.

Käytämme loput ajomatkasta jutellen töistä ja Trevor lopulta nukahtaa nojaten ikkunaan. Hän näyttää niin nuorelta nukkuessaan.

••• Harryn näkökulma •••

"Sä tulet olemaan yksin loppuelämäsi, ja siitä mä olen pahoillani. Mä liikun eteenpäin, löydän kivan ihmisen joka kohtelee mua niin kuin sun olisi pitänyt, ja me mennään naimisiin ja saadaan lapsia. Mä olen onnellinen."

Hänen sanansa pyörivät mielessäni uudelleen ja uudelleen. Tiedän että hän on oikeassa mutta en halua hänen olevan. Minua ei ole koskaan haitannut olla yksin, ennen kuin nyt, nyt kun tiedän mitä minulta jää paitsi.