After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 42:

 ~~

Kun Harry tulee takaisin vietyään Annen lentokentälle, olen edelleen hereillä. Kuulen hänen pudottavan vaatteensa lattialle ja sitten hän kiipeää sänkyyn pelkät bokserit päällään. Hän kietoo kätensä ympärilleni. Olen tällä hetkellä vähän ärsyyntynyt aikaisemman keskustelumme vuoksi mutta hänen kätensä ovat kylmät ja minulla oli häntä ikävä sillä aikaa kun hän ei ollut kanssani sängyssä.

"Mä menen huomenna takaisin töihin", sanon hetken kuluttua epävarmana siitä onko hän vielä hereillä.

"Mä tiedän." Hän on hereillä.

"Onko jokin hätänä?" kysyn sillä hänen äänensä kuulostaa oudolta.

"Ei, mua vaan väsyttää", hän sanoo.

"Okei.. Mä olen innoissani siitä että mä pääsen takaisin Vancelle", sanon.

"Miksi?"

"Koska mä rakastan siellä työskentelyä ja mä en ole ollut siellä viikkoon, mulla oli sitä ikävä."

"Sä olet vähän ylisuorittaja", Harry pilkkaa. Tiedän että hän pyörittää silmiään vaikka en voi nähdä hänen kasvojaan.

"No anteeksi että mä rakastan mun harjoittelupaikkaa ja sä et tykkää omasta työstäsi", hymyilen.

"Kyllä mä pidän mun työstä, ja mä olin töissä samassa paikassa kuin sä nyt mutta mä jätin sen jonkun paremman vuoksi", hän kehuskelee.

"Pidätkö sä siitä enemmän pelkästään koska sä saat tehdä sitä kotoa?"

"Joo, se on suurin syy."

"Mikä on toinen syy?"

"Musta tuntui kuin ihmiset ajattelivat että mä sain sen työn pelkästään Vancen vuoksi."

Tämä ei ole mikään valtava paljastus mutta se on paljon rehellisempi vastaus kuin mitä odotin häneltä. Odotin että hän sanoisi sanan tai kaksi siitä miten se työ oli syvältä tai ärsyttävää.

"Luuletko sä että ihmiset ajattelivat niin?" Pyörähdän kyljeltäni selälleni ja Harry nousee kyynärpäänsä varaan kyljelleen niin että hän voi katsoa minua.

"En mä tiedä, kukaan ei sanonut mitään mutta musta tuntui kuin kaikki olisivat ajatelleet niin. Varsinkin sen jälkeen kun hän palkkasi mut oikeaksi työntekijäksi eikä vain harjoittelijaksi."

"Luuletko sä että hän oli pettynyt kun sä menitkin työskentelemään jollekin muulle?"

"En mä usko. Hänen työntekijänsä valittivat joka tapauksessa jatkuvasti kun mä käyttäydyin ilmeisesti huonosti", hän hymyilee. Hänen hymynsä vaikuttaa erityisen kirkkaalta puoliksi valaistussa makuuhuoneessa.

"Ilmeisesti huonosti?" kiusaan. Hän asettaa kätensä hellästi poskilleni ja painaa suukon otsalleni.

"Niin, ilmeisesti, mä olen erittäin karismaattinen. Mä en koskaan käyttäydy huonosti", hän sanoo hymyillen ihoani vasten. Kikatan ja Harry hymyilee, painaen otsansa minun otsaani vasten.

"Mitä sä haluat tehdä tänään?" hän kysyy.

"En mä tiedä, mä ajattelin soittavani Liamille."

"Miksi?"

"Ihan vain että mä voin jutella hänelle ja kysyä milloin me voitaisiin nähdä. Mä haluaisin antaa hänelle ne liput."

"Lahjat ovat heidän talossaan, mä olen varma että he ovat jo avanneet ne."

"Mä en usko että he avaavat niitä kun me ei olla siellä."