After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 43:

~~

Kun asunto on siisti minun vaatimusteni mukaan, ei Harryn, menen kauppaan ostamaan muutamia tavaroita Liamin, Kenin ja Karenin tuloa varten.

Pieni ruokakauppa, Conner's, joka sijaitsee samalla kadulla kuin meidän asuntomme, on yleensä tyhjä mutta tänään se on täynnä asiakkaita. Vanhempi nainen kassalla vaikuttaa ärsyyntyneeltä kun laitan ostokseni hihnalle. Kun olen saanut kaikki ostokseni siihen, yritän ojentaa naiselle luottokorttiani.

"Tällä hihnalla kelpaa vain käteinen", hän tuhahtaa. Vilkaisen ylöspäin ja huomaan kyltin hänen päänsä yläpuolella jossa lukee selvästi 'vain käteinen'. Hienoa.

"Luuletko sä että sä voisit antaa mun maksaa kortilla vain tämän kerran?" pyydän. Seisoin juuri jonossa kaksikymmentä minuuttia, en todellakaan haluaisi jonottaa toiselle kassalle uudestaan.

"Mä en voi, anteeksi", harmaahiuksinen nainen vastaa.

"Älä viitsi Gloria, tämän kerran vain", nuori mies, jolla on ruskettunut iho ja mustat hiukset, sanoo viereiseltä kassalta. Hän hymyilee naiselle hurmaavasti ja hän huokaisee.

"Tämän kerran vain", hän luovuttaa ja kiitän häntä ennen kuin maksan ostokseni. Käännyn kiittämään mustatukkaista poikaa mutta hän ei ole enää kassallaan.

Kun astun ulos, kylmä ilma iskee minuun ja tärisen vähän. En jaksa odottaa kevättä, toivon että talvi ei ole pitkä tänä vuonna.

"Hän ottaa työnsä joskus vähän liian tosissaan", ääni sanoo. Käännyn ympäri ja näen sen miehen sisältä. Hänen nimikyltissään lukee Jonah ja hänellä on nyt päällään paksu musta takki.

"Mä huomasin", nauran. "Kiitos siitä, mä olisin muuten joutunut jonottamaan koko päivän."

"Ei mitään. Hyvä että mä voin auttaa", hän hymyilee ja nostaa kypärän päähänsä.

"Kiitti vielä", sanon ja katson kun hän kiipeää moottoripyöränsä kyytiin. En tiedä miten järkevää on ajaa moottoripyörää tässä säässä mutta ainakaan ei sada lunta. Hänen pyöränsä käynnistyy karjuen äänekkäästi ja nousen omaan autooni.

Kun palaan kotiin, Harry istuu sohvalla työkansio sylissään ja kynä huultensa välissä. Rakastan sitä kun saan nähdä hänet tällaisena, siinä on jotain puoleensavetävää kun hän työskentelee. Kaikki Harryssa on puoleensavetävää, mutta tämä on listan kärjessä.

"Onko tuossa kaikki vai oliko sulla vielä muita pusseja?" hän kysyy, nostaen kansion sylistään ja laskien sen sivupöydälle.

"Tässä on kaikki." Kävelen keittiöön viedäkseni ostokset pois.

"Oletko sä jo soittanut isällesi?" kysyn keittiöstä.

"En.. Mä odotin sua", hän sanoo takaisin. Hän ilmestyy keittiöön hetkeä myöhemmin ja istuu pöydän ääreen.

"Mä soitan nyt", hän huokaisee. Nyökkään ja istun häntä vastapäätä kun hän painaa puhelimen korvalleen.

"Uh.. Hei", Harry sanoo puhelimeen. Hän laittaa kaiuttimen päälle ja asettaa kännykän pöydälle väliimme.

"Harry?" Kenin ääni on yllättynyt.

"Joo.. uhm, mä mietin halusitteko te tulla kylään tai jotain."

"Tulla kylään?" Ken kysyy. Harry vilkaisee minua ja huomaan että hänen kärsivällisyytensä on jo loppumassa. Siirrän käteni hänen kätensä päälle ja nyökkään kannustavasti.