After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 92:

••• Harryn näkökulma •••

"Sä mursit mun vitun nenän!" Zayn huutaa ja nostaa päänsä ylös, yrittäen päästä irti otteestani.

Kuulin naksahduksen hänen nenästään joten tiesin jo että se murtui mutta se on vähän hälyttävää millainen määrä verta hänen nenästään vuotaa kun hän vihdoin nostaa päänsä.

"Mä olen varoittanut sua uudelleen ja uudelleen kuukausien ajan että sun täytyy pysyä kaukana Louisista mutta mitä sä teet? Sä vittu suutelet häntä, laitat hänet nukkumaan sun kanssa samassa sängyssä?" Harpon käytävää pitkin saadakseni hänet kiinni uudelleen. Hänen kätensä peittää hänen murtuneen nenänsä ja punainen veri valuu hänen kasvojaan pitkin.

"Ja mä vittu sanoin sulle jo että mä en välitä vittuakaan sun puheista", hän ärisee ottaen askeleen minua kohti.

"Sä juuri mursit mun vitun nenän!" hän huutaa uudelleen.

Louis tulee tappamaan minut.

Minun pitäisi vain lähteä nyt. Zayn ansaitsi saada turpaan, taas, mutta Louis tulee raivostumaan.

"Sä olet tehnyt pahempaakin mulle, sä leikit mun poikaystävällä miten lystäät!" huudan takaisin.

"Hän ei ole sun poikaystävä ja mä en ole edes tehnyt mitään vielä."

"Uhkailetko sä mua ihan tosissasi juuri nyt?"

"En mä tiedä, mitä mieltä sä olet?"

Otan toisen askeleen häntä kohti ja Zayn yllättää minut huitaisemalla nyrkkinsä minua kohti. Hänen nyrkkinsä iskeytyy leukaani ja hoipun taaksepäin, törmäten puiseen laatikkoon joka on täynnä kasveja. Ne kaatuvat maahan raivolla ja Zayn lyö taas, mutta tällä kerralla saan väistettyä.

"Sä pidit mua jonain nössönä vai mitä?" hän virnistää verisesti ja mielenvikaisesti.

"Mitä vittua?"

Hän kävelee edelleen minua kohti.

"Sä luulit olevasi kovakin jätkä vai mitä?" hän nauraa, pysähtyen sylkeäkseen verta valkoiselle laattalattialle.

Kiedon sormeni hänen valkoiseen laboratoriotakkiinsa ja työnnän hänet toista kasviriviä vasten, minkä seurauksena sekä kasvit että me kaadumme maahan. Kiipeän hänen päälleen, varmistaen ettei hän saa otetta minusta. Silmäkulmastani näen hänen nostavan kätensä mutta kun viimein tajuan mitä tapahtuu, hän lyö jo pienen kukkaruukun päähäni. Ruukku menee rikki ja räpyttelen nopeasti saadakseni näköni takaisin. Olen vahvempi kuin hän, ja hän on parempi tappelemaan kuin hän antoi minun olettaakaan mutta en helvetissä aio antaa hänen voittaa.

"Mä olen muutenkin jo pannut häntä", Zayn tuhahtaa kun otan kiinni hänen hiuksistaan ja lyön hänen päänsä lattiaa vasten.

Tässä vaiheessa en edes välittäisi vaikka tappaisin hänet.

"Etpäs ole!" huudan.

"Kyllä olen, hän oli tosi tiukka ja hyvä pano." Hänen äänensä on tukahtunut ja epävakaa, en ole vieläkään päästänyt irti hänestä.

Nyrkkini iskeytyy hänen poskeensa ja Zaynin pää kääntyy sivulle. Hän huutaa kivusta ja hetken ajan harkitsen tarttuvani kiinni hänen murtuneeseen nenäänsä. Hänen jalkansa potkivat hätäisesti allani yrittäen nostaa minua pois hänen päältään. Mielikuvat Zaynistä koskettelemassa Louisia myrkyttävät mieleni, saaden minut vihaisemmaksi kuin olen koskaan ollut. Voisin oikeasti tappaa hänet välittämättä yhtään.

"Mitä helvettiä täällä on meneillään?" miehen ääni huutaa takaani.

Kun käännyn ympäri katsoakseni kenelle ääni kuuluu, Zayn yrittää kietoa kätensä kaulani ympärille. Ei vitussa. Lyön toisen iskun hänen poskeensa ja se saa hänet pudottamaan kätensä kyljelleen.