After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 33:

~~

"Viime kerralla? Näetkö Louis! Juuri tämän vuoksi sun täytyy pysyä erossa hänestä. Hän on tehnyt tämän ennenkin, mä tiesin sen! Prinssi uljas iskee taas", äitini raivoaa. Vilkaisen Harrya. Ei taas. En usko että kestän tätä enää. En häneltä.

"Ei se ole sellaista äiti", Harry sanoo vihdoin.

"Se todellakin kuulostaa siltä Harry. Mä en oikeasti voi uskoa sua, mä rakastan sua Harry mutta mä en voi auttaa sua tässä. Tämä on väärin, niin väärin", Anne sanoo ja pyyhkäisee silmiään.

En koskaan pysty löytämään ääntäni tällaisissa tilanteissa. Haluaisin puhua, minun pitäisi, mutta loputon lista asioista joihin Anne voisi viitata "edellisellä kerralla" pyörii päässäni, ja kadotan ääneni.

"Mä sanoin ettei se ole sellaista!" Harry huutaa äidilleen.

"Mä luulen että Louisin pitäisi nyt mennä hänen äitinsä kanssa", Anne sanoo ja pala nousee kurkussani.

"Mitä?" Harry sanoo selvästi yllättyneenä.

"Hänen pitäisi mennä. Sä et ole hyväksi hänelle Harry. Mä luulin että sä olit, että sä olit muuttunut mutta nyt on selvää että se et ole. Mä rakastan sua enemmän kuin mitään mutta mä en voi antaa sun tehdä tätä uudestaan. Amerikkaan tulemisen piti auttaa sua mutta se sama asia tapahtui taas."

"Louis. Mä luulen että sä olet kuullut tarpeeksi. Nyt on aika mennä", äitini sanoo ja tarttuu käteeni. Harry ottaa askeleen lähemmäs häntä mutta minun äitini siirtyy kauemmas, irrottamatta otettaan kädestäni.

"Päästä irti hänestä, nyt", Harry suhisee.

Äitini luumunväriset kynnet uppoavat ihooni kun yritän käsitellä viimeisten kahden minuutin aikana tapahtuneita asioita. En odottanut äitini ilmestyvän tänne, ryntäävän makuuhuoneeseen enkä todellakaan odottanut Annen paljastavan taas yhtä Harryn salaisuuksista. Onko hän tehnyt näin aiemminkin? Kenelle? Rakastiko hän sitä henkilöä? Rakastiko se henkilö häntä? Hän sanoi ettei hän ole koskaan vienyt kenenkään  neitsyyttä, hän sanoi ettei hän ole koskaan ennen rakastanut ketään. Valehteliko hän? Vihainen naamio joka hänellä on aina päällään tekee sen vaikeaksi tulkita.

"Sulla ei ole enää mitään sanomista Louisin suhteen", äiti vastaa yhtä vihaisesti. Vedän käteni irti hänen otteestaan ja astun Harryn taakse. Annen ja minun äitini kasvoilla on sama kauhistunut ilme kun kiedon sormeni hänen käsivartensa ympärille.

"Louis William Tomlinson älä ole typerä. Tule tänne", äitini ohjeistaa. Pysyn piilossa Harryn takana, en oikein ymmärrä miksi mutta teen niin kuitenkin. Minun pitäisi lähteä äitini kanssa, tai pakottaa Harry kertomaan mistä hemmetistä Anne puhuu, mutta oikeasti haluan vain että äitini lähtee. Tarvitsen muutaman sekunnin, minuutin, tai ehkä jopa tunnin miettiäkseni mitä Harry on mahdollisesti tehnyt. Minä juuri annoin hänelle anteeksi, päätin juuri unohtaa kaiken ja siirtyä eteenpäin hänen kanssaan. Miksi aina täytyy olla joku piiloon lukittu salaisuus josta saan kuulla pahimpaan mahdolliseen aikaan?

"Louis." Äitini astuu askeleen lähemmäs minua ja Harry kietoo kätensä ympärilleni, suojellen minua häneltä.

"Jätä Louis rauhaan", Harry varoittaa.

"Harry, hän on Louisin äiti. Sulla ei ole oikeutta mennä heidän väliinsä", Anne sanoo.

"Mulla ei ole oikeutta? Hänellä ei ole oikeutta tulla meidän asuntoon, meidän vitun makuuhuoneeseen kutsumatta!" Harry huutaa. Tiukennan otettani hänen kädessään.