After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 18:

~~

Kun vihdoin herään, kello on kaksi iltapäivällä. En muista milloin olisin viimeksi nukkunut yli yhteentoista, saatika kahteen, mutta minun on myös otettava huomioon että valvoin viime yönä neljään lukien ja tutkien mahtavaa lahjaa jonka Harry antoi. Se on niin huomaavainen, liiankin huomaavainen, mutta paras lahja jonka olen koskaan saanut. Nappaan kännykkäni yöpöydältä ja tarkistan onko minulle uusia puheluita. Kaksi äidiltäni ja yksi Liamilta. Vihaan sitä ajatusta että joudun olemaan yksin jouluna. No, en yksin. Catherine Earnshaw ja Elizabeth Bennet ovat paljon parempaa seuraa kuin äitini.

Tilaan liikaa kiinalaista ruokaa ja pysyn pyjamassani koko päivän. Äitini on vihainen siitä että olen "kipeä." Kuulen hänen äänestään että hän ei usko minua mutta oikeastaan en edes välitä. Tämä on minun elämäni ja voin tehdä mitä ikinä tahdon ja jos tahdon maata sängyssä noutoruuan ja uuden lukulaitteeni kanssa niin sitten minä teen niin.

Sormeni yrittävät valita Harryn numeron muutaman kerran, mutta pysäytän ne. Oli hänen lahjansa miten ihana tahansa, hän silti makasi Mollyn kanssa. Aina kun ajattelen ettei hän voisi enää satuttaa minua pahemmin, hän tekee juuri niin. Alan ajatella illallistani Trevorin kanssa silloin lauantaina. Hän on niin mukava, ja niin ihana. Hän sanoo mitä hän tarkoittaa ja hän kehuu minua. Hän ei huuda minulle, tai ärsytä minua. Hän ei ole koskaan valehdellut minulle. Minun ei koskaan tarvitse arvailla mitä hän ajattelee tai miltä hänestä tuntuu. Hän on fiksu, sivistynyt, menestyksekäs, ja hän tekee vapaaehtoistyötä lomallaan. Hän on niin täydellinen Harryyn verrattuna. Kyllä, Trevor on vähän tylsä, emmekä me jaa sitä samaa intohimoa romaaneja kohtaan niin kuin Harry ja minä, mutta meillä ei myöskään ole sitä vahingoittunutta menneisyyttä niin kuin minulla ja Harrylla.

Kiehtovinta Harryssa on se että minä oikeasti rakastan hänen luonnettaan, ilkeyttä ja kaikkea. Hän on hauska, nokkela ja hän osaa olla niin suloinen silloin kun haluaa. Hänen antamansa lahja sekoittaa päätäni, minun täytyy muistaa mitä kaikkea hän on tehnyt minulle. Kaikki valheet, salaisuudet ja viimeisimpänä se että hän makasi Mollyn kanssa.

Lähetän viestin Liamille ja hetkessä hän vastaa pyytäen minua lähettämään hänelle hotellin osoitteen. Haluan sanoa ettei hänen tarvitse ajaa tänne asti, mutta en myöskään halua viettää loppupäivää täysin yksin. En vaivaudu pukeutumaan odottaessani että Liam saapuu.

Tuntia myöhemmin hän koputtaa oveen ja menen avaamaan sen hymyillen. On niin ihanaa nähdä hänet, siitä on liian kauan. Hänen tuttu, lämmin hymynsä saa minutkin hymyilemään ja hän vetää minut halaukseen.

"Hei Louis", hän sanoo hiuksiani vasten.

"Hei", sanon ja halaan häntä tiukemmin.

"Miltä susta tuntuu?" hän kysyy ja istuu tuolille.

"Musta tuntuu kuin mä olisin ikääntynyt kymmenen vuotta viimeisen viikon aikana", kerron hänelle. Liam hymyilee pienesti mutta ei sano mitään.

"Mä tilasin ruokaa, sitä on vielä paljon jäljellä jos kelpaa", tarjoan ja hän ottaa valkoisen styroksiastian ja muovihaarukan pöydältä.

"Kiitti. Tätäkö sä olet tehnyt koko päivän?" hän kiusaa.

"Jep. Juuri niin", nauran ja istun jalat ristissä sängylle ja otan lukulaitteen käteeni.

"Sulla on lukulaite? Mä luulin että sä vihasit niitä?" Liam kysyy kohottaen kulmiaan minulle.

"No.. Mä vihasin mutta nyt mä rakastan niitä, tuhansia kirjoja ihan mun sormien edessä! Mikä voisi olla parempaa", hymyilen ja kallistan päätäni sivulle.