After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 80:

••• Harryn näkökulma •••

Pystyn maistamaan kyyneleeni ja Louisin epäröinnin hänen huulillaan kun kiedon käteni hänen vyötärölleen vetäen hänet lähemmäs itseäni. Painan kämmeneni hänen selkäänsä vasten ja suutelen häntä kovemmin. Se on kuumeinen ja täysin tunteellinen suudelma ja voisin pyörtyä siitä helpotuksesta mitä tunnen kun saan hänen huulensa vihdoin omilleni.

Tiedän ettei minulla ole paljoa aikaa ennen kuin Louis työntää minut pois joten nautin hänen kielensä jokaisesta liikkeestä ja jokaisesta hädintuskin kuuluvasta henkäyksestä joka hänen huuliltaan putoaa.

Kaikki viimeisten yhdentoista päivän aikana tuntemani kipu lähes katoaa kun hänen kätensä kietoutuvat vyötärölleni ja tällä hetkellä, enemmän kuin koskaan, tiedän että miten paljon me ikinä riitelemmekään, me löydämme aina tiemme takaisin yhteen. Aina.

Kun katsoin Louisin kävelevän sisälle taloon, istuin autossani hetken ennen kuin vihdoin päätin tehdä jotain oikein ja lähteä hänen peräänsä. Olen antanut hänen liukua pois otteestani liian monta kertaa enkä halunnut antaa sen tapahtua taas. En voinut olla itkemättä kun Liam sulki oven hänen perässään. Tiesin että minun oli mentävä hänen peräänsä, minun täytyi taistella hänestä ennen kuin joku muu vie hänet minulta. Aion näyttää Louisille että voin olla sitä mitä hän haluaa minun olevan. En ehkä täysin, mutta pystyn ainakin osoittamaan miten paljon rakastan häntä ja etten anna hänen kävellä pois niin helposti, en enää.

"Harry.." Louis sanoo ja painaa hellästi kätensä rinnalleni työntäen minua kauemmas ja rikkoen samalla suudelmamme.

"Älä Louis", pyydän, en ole vielä valmis siihen että se loppuu.

"Harry sä et voi vain suudella mua ja olettaa että kaikki on kunnossa. Et tällä kerralla", hän kuiskaa ja laskeudun polvilleni hänen eteensä.

"Mä tiedän, mä en tiedä miksi mä annoin sun kävellä pois taas kerran mutta mä olen pahoillani. Mä olen niin pahoillani kulta", sanon toivoen että sen sanan käyttäminen auttaisi minua edes vähän. Kiedon käteni Louisin polvien ympärille ja hän laskee kätensä päähäni, silittäen ja kuljettaen sormiaan hiuksissani.

"Mä tiedän että mä aina pilaan kaiken ja että mä en voi kohdella sua niin kuin mä olen tähän asti kohdellut. Mä vain rakastan sua niin paljon että mä en pysty käsittämään sitä ja mä en tiedä mitä vittua mun pitäisi tehdä puolet ajasta joten mä vain sanon asioita hetken mielijohteesta enkä mä ajattele sitä miten ne sanat vaikuttavat suhun. Mä tiedän että mä olen särkenyt sun sydämen niin monta kertaa mutta kiltti.. Ole niin kiltti ja anna mun korjata se. Mä liimaan sen takaisin yhteen enkä mä enää koskaan särje sitä. Mä olen pahoillani, mä tiedän että mä olen aina pahoillani jostain. Mä voin mennä jollekin vitun psykiatrille tai jotain, mä en välitä, mä vaan..." itken hänen jalkoihinsa.

Otan kiinni hänen boksereidensa vyötäröltä ja vedän niitä alas hänen jalkojaan.

"Mitä sä.." Louis pysäyttää käteni.

"Anna mun vain ottaa ne pois. Mä en kestä kun sä käytät niitä, mä.. Mä en koske sua, anna mun vain ottaa ne pois", pyydän ja Louis nostaa kätensä pois omieni päältä, siirtäen ne takaisin hiuksiini niin että saan laskettua hänen bokserinsa alas ja Louis astuu pois niistä.

Louisin käsi siirtyy leualleni ja hän nostaa pääni pystyyn. Hänen pienet sormensa silittävät poskeani ja sitten ne pyyhkäisevät kyyneleet pois silmistäni. Hänen kasvoillaan on hämmentynyt ilme ja hän katsoo minua varovasti, ikäänkuin tutkien minua.

"Mä en ymmärrä sua", hän kertoo minulle, pyyhkien edelleen peukalollaan kyyneleiden tahrimia poskiani.

"En mäkään", myönnyn ja hän rypistää otsaansa.