After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 25:

~~

Kun herään, olen hien peitossa. Harryn pää lepää vatsallani ja hänen kätensä ovat tiukasti  ympärilläni. Ne ovat varmasti tunnottomat painostani. Hänen jalkansa ovat kietoutuneet yhteen minun jalkojeni kanssa ja hän kuorsaa kevyesti. Vedän syvään henkeä ja nostan varovasti kättäni pyyhkäistäkseni hiukset pois hänen otsaltaan. Minusta tuntuu kuin en olisi koskenut hänen hiuksiinsa niin pitkään aikaan, vaikka oikeasti tein niin viimeksi lauantaina. Mieleni näyttää minulle Seattlen tapahtumat kuin elokuva samalla kun silitän Harryn pehmeitä, sotkuisia hiuksia. Hänen silmänsä avautuvat hitaasti ja vedän nopeasti käteni pois.

"Anteeksi", sanon nolostuneena siitä että jäin kiinni itse teossa.

"Ei, se tuntui hyvältä." Hänen äänensä on raskas unesta. Hän nostaa itsensä pois päältäni liian pian  ja toivon että en olisi koskenut hänen hiuksiinsa niin hän olisi edelleen unessa, halien minua.

"Mulla on vähän töitä tänään joten mä menen kaupunkiin hetkeksi", hän sanoo ja ottaa farkut kaapista.

"Okei.." Mitä ihmettä?

Seuraavaksi hän pukee jalkaansa hänen saapikkaansa. Minusta tuntuu että hän yrittää kiirehtiä täältä pois mahdollisimman nopeasti. Minä luulin että hän olisi iloinen siitä että me nukuimme samassa sängyssä ja pitelimme toisiamme ensimmäistä kertaa viikkoon. Luulin että jokin olisi muuttunut, ei täysin mutta luulin että hän pystyisi näkemään että vihani on alkanut laskeutua, että olen muutaman askeleen lähempänä tekeväni sovinnon hänen kanssaan kuin eilen.

"Joo.." hän sanoo ja leikkii kulmalävistyksellään ennen kuin vetää valkoisen t-paidan pois päältään ja pukee sen tilalle mustan t-paidan lipastosta.

Harry ei sano mitään muuta ennen kuin poistuu huoneesta ja minä jään sinne seisomaan hämmentyneenä, taas kerran. Kaikista asioista joiden odotin tapahtuvan, se että hän juoksisi minua pakoon ei ollut yksi niistä. Miksi hänen täytyisi mennä töihin juuri nyt? Hän lukee käsikirjoituksia, samalla tavalla kuin minäkin mutta hänellä vain on paljon enemmän vapauksia tehdä työtään kotoa joten miksi hän haluaisi mennä työpaikalleen tänään? Ehkä hän menee kirjastoon? Muisto siitä mitä Harry teki viime kerralla kun hänen täytyi "työskennellä" saa vatsassani muljahtamaan.

Kuulen hänen juttelevan äidilleen hetken ennen kuin etuovi sulkeutuu. Hypähdän takaisin tyynyjen päälle ja potkin jalkojani lapsellisesti ja kiipeän sitten taas pois sängystä. Nostan Harryn vaatteet lattialta ja työnnän ne pesukoneeseen ja tassuttelen keittiöön keittämään kahvia.

"Hyvää huomenta kulta", Anne sanoo pirteästi.

"Hyvää huomenta, kiitos kun sä keitit kahvia", sanon ja tartun höyryävään mukilliseen.

"Harry sanoi että hänen on mentävä töihin?" Anne sanoo mutta se kuulostaa enemmänkin kysymykseltä.

"Joo.. niin hän sanoi mullekin", vastaan. En tiedä mitä muuta sanoa.

"Mä olen onnellinen että hän on kunnossa viime yön jälkeen", Anne sanoo äänellä joka on täynnä huolta.

"Joo, niin mäkin. Mun ei olisi pitänyt antaa hänen nukkua lattialla", sanon ajattelematta. Anne kohottaa kulmiaan kysyvästi ja yritän keksiä miten saisin puhuttua itseni pois tästä tilanteesta.

"Eikö hän näe painajaisia silloin kun hän ei nuku lattialla?" Anne kysyy varovasti.

"Ei, hän ei näe niitä jos me.." lopetan sekoittaen sokeria kahviini.

"Jos sä olet hänen kanssaan", Anne päättää puolestani.

"Joo.. jos mä olen hänen kanssaan."