After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 93:

~~

"Kerro mulle mitä tapahtui, se oli Zayn eikö niin?" kysyn Harryltä kaltereiden takaa.

"Joo." Hän yrittää katsoa minua silmiin mutta välttelen hänen katsettaan.

"Kumpi sen aloitti?" kysyn, yrittäen parhaani mukaan olla hyppäämättä johtopäätöksiin  niin kuin yleensä teen kun on kyse Harrysta.

"Mä menin etsimään häntä sen jälkeen kun mä saatoin sut sun luokan eteen."

"Sä lupasit mulle että sä jättäisit hänet rauhaan."

"Mä tiedän."

"Miksi sä et sitten tehnyt niin?"

"Hän ärsytti mua, hän provokoi mua sanomalla että hän on pannut sua. Ethän sä valehtele siitä?" hän kysyy ja melkein sekoan.

"Mä en aio vastata tuohon uudelleen. Mä kerroin sulle jo että meidän välillä ei tapahtunut mitään ja sä kyselet siitä edelleen jossain hitsin vankisellissä", sanon turhautuneena.

Harry pyöräyttää silmiään ja istuu alas pienelle metalliselle penkille sellissään. Hän käy minun hermoilleni.

"Miksi sä menit etsimään häntä? Mä haluan tietää."

"Koska hän ansaitsi saada turpaansa Louis. Hänen täytyy tietää ettei hän saa tulla enää sun lähelle. Mä olen kyllästynyt hänen vitun peleihinsä ja siihen miten hän ajattelee että hänellä olisi mitään mahdollisuuksia suhun. Mä tein tämän sun vuoksi!" hän alkaa suuttua.

Sitten meitä on kaksi.

"Miltä susta tuntuisi jos mä olisin mennyt etsimään häntä tänään sen jälkeen kun mä lupasin etten mä tekisi niin? Mä luulin että me molemmat yritettäisiin saada tämä toimimaan ja sä häpeilemättä valehtelit suoraan päin mun naamaa. Sä tiesit ettet sä pitäisi kiinni omasta lupauksestasi, eikö niin?" kysyn ristien käsivarteni rinnalleni.

"Joo, niin tiesin, okei? Sillä ei ole väliä enää, se on tehty mikä on tehty", hän tuhahtaa kuin vihainen lapsi.

"Sillä on väliä mulle Harry, sä hankit itsellesi hankaluuksia silloinkin kun se ei olisi välttämätöntä."

"Se oli erittäin välttämätöntä, Louis."

"Missä Zayn nyt on? Onko hänkin vankilassa?"

"Tämä ei ole vankila."

"Harry..."

"Mä en tiedä missä hän on enkä mä välitä siitä pätkääkään, etkä muuten säkään. Sä et mene hänen lähelleen."

"Älä ole tuollainen! Sä et voi määräillä mitä mä voin ja mitä mä en voi tehdä, se vituttaa mua."

"Kiroiletko sä mulle?" Harry vaikuttaa huvittuneelta.

Miksi tämä on hänen mielestään hauskaa? Tämä on kaikkea muuta kuin hauskaa.

Alan kävellä pois päin hänen luotaan ja hymy katoaa hänen huuliltaan.

"Louis, tule takaisin", hän sanoo saaden minut kääntymään ympäri.

"Mä menen etsimään sun isän ja kysymään mitä on meneillään."

"Käske hänen pitää kiirettä."

Murisen hänelle vihaisesti kävellessäni pois. Hän luulee pääsevänsä tästä kuin koira veräjästä pelkästään koska hänen isänsä on kansleri ja totta puhuen, minä toivon että hän pääseekin mutta se on silti hermojaraastavaa miten rennosti hän ottaa tämän.