After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 48:

~~

"Me ei ollakaan nähty pitkään aikaan Harry", Molly sanoo hymyillen.

"Jep." Hän juo uuden kulauksen kupista ja Mollyn katse siirtyy minuun.

"Ai, mä en nähnytkään sua Louis", Molly sanoo sarkastisesti. En kiinnitä häneen huomiota ja Niall ojentaa minulle uuden drinkin, sillä en selvästikään tule saamaan sitä ensimmäistä takaisin Harryltä.

"Oliko sulla ikävä mua?" Molly kysyy. Hänellä on päällään enemmän vaatteita kuin yleensä mutta hänellä on edelleen runsaasti paljasta pintaa näkyvillä. Hänen musta paitansa on revitty edestä, ilmeisesti tahallaan. Hänen punaiset shortsinsa ovat uskomattoman lyhyet ja niiden kankaassa on repeämiä jotka paljastavat hänen kalpean ihonsa.

"Ei", Harry sanoo katsomattakaan häntä. Nostan kuppini huulilleni piilottaakseni virnistykseni.

"Mä olen varma että sulla oli", Molly vastaa.

"Painu vittuun", Harry käskee.

"Jessus, joku on vähän tiukkapipoinen", Molly sanoo pyöräyttäen silmiään.

"Tuu mun kanssa Louis", Harry sanoo tarttuen kiinni kädestäni ja vetää minut pois.

Me kävelemme olohuoneeseen, jättäen ärsyyntyneen Mollyn ja nauravan Niallin keittiöön.

"Louis!" Tristan huudahtaa hypähtäen alas yhdeltä sohvalta. "Hemmetti! Sä näytät hyvältä! Mäkin voisin käyttää noita vaatteita", hän kehuu.

"Kiitti", hymyilen. On vähän kiusallista nähdä Tristan taas mutta ei läheskään yhtä kiusallista kuin Mollyn näkeminen. Minulla on oikeasti ollut ikävä Tristania ja toivon että tämä ilta menee niin sujuvasti että me voisimme ehkä alkaa rakentaa ystävyyttämme uudelleen.

"Mä olen iloinen että sä tulit tänne", hän halaa minua.

"Mä menen puhumaan Tessalle, pysy tässä", Harry ohjeistaa ennen kuin kävelee pois.

"Edelleen yhtä töykeä, mä huomaan", Tristan nauraa äänekkäästi musiikin ja ihmisten äänien yli.

"Joo.. Jotkin asiat eivät koskaan muutu", hymyilen ja nielaisen loput kupissani olevasta makeasta juomasta.

Vihaan ajatella sitä mutta kirsikoiden maku muistuttaa minua minun ja Zaynin suudelmasta. Hänen suunsa oli kylmä ja hänen kielensä maistui makealta. Se tuntuu eri maailmalta, eri Louisilta, joka jakoi suudelman hänen kanssaan. Ikäänkuin lukien ajatukseni, Tristan koputtaa olkapäätäni.

"Zayn on tuolla, oletko sä nähnyt häntä sen jälkeen kuin... tiedätkö?" hän kysyy osoittaen mustatukkaista poikaa.

"En.. Mä en ole nähnyt ketään oikeastaan. Paitsi Harryn."

"Zaynillä oli ihan paska olo sen kaiken jälkeen. Mä olin melkein pahoillani hänen puolestaan", hän sanoo.

"Voidaanko me puhua jostain muusta?" pyydän kun meidän katseemme kohtaavat ja käännyn katsomaan poispäin.

"Joo, tottakai." Hymyilen pienentääkseni jännitettä ilmassa. Vilkuilen keittiöön sinne missä Zayn äsken seisoi mutta hän on nyt poissa. Puren poskeani ja katson taas Tristania joka tuijottaa vain kuppiaan. Kumpikaan meistä ei varsinaisesti tiedä mitä pitäisi sanoa.

"Mennään etsimään Steph", hän ehdottaa sitten.

"Harry..." alan sanomaan että hän pyysi minua pysymään tässä mutta hän ei pyytänyt, hän käski. Kallistan kuppiani kaataakseni loputkin juomasta suuhuni. Poskeni alkavat jo lämmetä alkoholista joka virtaa suonissani. Olen jo vähän rauhallisempi kun otan pöydältä toisen täyden kupin ennen kuin alan seurata Tristania olohuoneeseen.