After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 57:

~~

"Pysy paikallasi Lou", Harry ohjeistaa.

"Mä en pysty", vinkaisen kun hän puree hellästi sisäreittäni.

En todellakaan pysty pysymään paikallani. Harry naurahtaa ja jos minun aivoni olisivat yhteydessä muuhun kehooni tällä hetkellä, pyöräyttäisin silmiäni hänelle.

"Haluatko sä tehdä tämän tässä vai haluaisitko sä katsoa?" hän kysyy ja vatsassani lepattaa. Tunnen paineen kasaantuvan jalkojeni väliin ja yritän siirtää kättäni alemmas.

"Ei, ei, kulta. Ei vielä." Hän kiduttaa minua. Harry työntää reiteni erilleen ja lisää painoa päälleni pitääkseen ne erillään.

"Tässä", vastaan vihdoin. Onnistuin melkein unohtamaan että hän kysyi minulta kysymyksen.

"Niin mä ajattelinkin", hän virnistää.

Hän on niin ylimielinen mutta hänen sanansa tekevät minulle asioita joita en koskaan uskonut mahdolliseksi. En voi saada tarpeekseni hänestä, silloinkaan kun hän painaa minut sänkyä vasten jalkani levitettynä erilleen ja me aiomme tehdä jotain mitä en ole tehnyt koskaan ennemmin.

"Mä olen miettinyt tätä ennenkin mutta mä olin liian itsekäs. Mä halusin olla ainoa joka saa sut tuntemaan tällä tavalla." Hän nojautuu eteenpäin ja pyyhkäisee kielellään reittäni. Jalkani yrittävät tahtomattani jäykistyä mutta Harry ei salli sitä.

"Nyt kun mä tiedän täsmälleen mistä sä pidät, niin tässä ei pitäisi mennä kauaa."

"Miksi sä haluat?" vinkaisen kun hän näykkää ihoani ja nuolaisee sitten herkkää ihoa.

"Mitä?" hän vilkaisee kasvojani.

"Miksi sä haluat näyttää mulle jos sä haluat olla ainoa?" ääneni on paksu ja tärisevä.

"Koska niin paljon kuin mä haluankin olla ainoa joka saa sut tuntemaan näin, ajatus susta tekemässä niin itsellesi... mun edessä... vittu", hän hengähtää.

Toivon että hän ei suunnittele kiduttavansa minua pitkään, koska en kestä tätä enää kauaa.

"Sitä paitsi, sä osaat olla vähän tiukkapipoinen aina välillä joten mä ajattelin että ehkä sä tarvitset tätä", hän hymyilee ja yritän piilottaa kasvoni nolona. Jos me emme olisi tekemässä... tätä.. sanoisin jotain siitä miten hän kutsui minua tiukkapipoiseksi mutta hän on oikeassa ja kuten Harry sanoi aiemmin, minä olen muulla tavoin varattu.

"Okei.. Tästä sä aloitat." Hän yllättää minut laskemalla kylmän kätensä penikselleni. Hänen sormiensa kylmyys saa minut äännähtämään epämukavasti.

"Kylmä?" hän kysyy ja nyökkään.

"Sori", hän naurahtaa ja puristaa kädellään varoittamatta. Lantioni nousee sängystä tahtomattani ja painan käteni suuni eteen pysyäkseni hiljaa.

"Mun täytyy vain saada mun kädet mukavan lämpimiksi ensin", hän virnistää ja liikuttaa kättään hitaasti ylös ja alas ennen kuin hän irrottaa otteensa, saaden minut tuntemaan oloni epätoivoiseksi ja kärsimättömäksi. Hän laskee kätensä takaisin siihen missä se oli äsken ja puren huultani.

"Älä tee noin tai muuten me ei pystytä jatkaa sun oppituntia", hän sanoo viitaten siihen miten puren huultani. Pystyn kuulemaan virneen hänen äänessään mutta en katso häntä. Sen sijaan päätän nuolaista huuliani ja purra alahuultani uudestaan.

"Sä testaat mun rajoja hirveästi tänään, sä et ole kovin hyvä oppilas", hän kiusaa.

Hän saa minut hulluksi jopa kiusatessaan minua, miten on mahdollista olla niin houkutteleva jopa ilman yrittämistä? Harry on varmasti ainoa joka oikeasti pystyy siihen.