After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 16:

~~

"Mä panin Mollyä. Mä panin Mollyä. Mä panin Mollyä", Harryn sanat toistuvat mielessäni uudelleen ja uudelleen yrittäessäni rauhoittua ennen kuin tapaan työkaverini aulassa. Pienen romahduksen jälkeen pyyhkin silmäkulmiani paperilla ja nappaan lompakkoni. Minun olisi pitänyt tietää että hän vain leikki tunteillani, minun olisi pitänyt tietää että hän edelleen puuhasteli jotain Mollyn kanssa. Helvetti, he varmaan makasivat yhdessä koko sen ajan kun Harry "seurusteli" kanssani. Miten voin olla niin tyhmä että pakotan itseäni hänelle vielä kaiken sen jälkeenkin mitä hän on tehnyt minulle? Minä melkein uskoin häntä eilen illalla kun hän sanoi rakastavansa minua, miksi muutenkaan hän ajaisi koko matkan Seattleen asti? Koska hän on Harry ja hän tekee tällaisia asioita sekoittaakseen minua entisestään. Hän on aina tehnyt niin ja tulee aina tekemään. En silti voi olla tuntematta syyllisyyttä siitä että möläytin suudelleeni sitä miestä, tai siitä kun syytin Harrya viimeyöstä vaikka tiedän että halusin sitä ihan yhtä paljon kuin hänkin. En vain halua myöntää sitä hänelle tai itselleni.

Vatsassani alkaa kiertää kun ajattelen häntä ja Mollyä yhdessä. Jos en syö jotain pian, olen varma että oksennan. En pelkästään krapulan vuoksi vaan myös Harryn paljastuksen. Tiedän etten ajattele täysin järkevästi, minä suutelin jotain toista miestä, satunnaista miestä jollain klubilla, mutta hän makasi jonkun kanssa. Mollyn vielä kaikista ihmisistä, en voi sietää Mollyä. Pystyn kuvittelemaan hänet ja hänen typerän virneensä, kun hän tietää että se kiduttaa minua kun hän harrastaa seksiä Harryn kanssa.

"Louis!" Trevor kutsuu aulan toiselta puolelta. En muista hissimatkaa tänne alas, ajatukseni häiritsivät minua liikaa että olisin voinut kiinnittää huomiota ympäristööni mutta onneksi saavuin aulaan ajoissa.

"Hyvää huomenta", Trevor sanoo ja ojentaa minulle kupin kahvia.

"Kiitos. Mä oon pahoillani Harryn käytöksestä eilen", sanon hiljaa.

"Ei se haittaa oikeastaan. Hän on vähän.. intensiivinen?" Trevor sanoo saaden minut melkein nauramaan.

"Uhm joo.. intensiivinen", mumisen ja juon kulauksen kahvistani.

"Kimberly ja Christian tulevat ihan pian, Kimberly jäi vähän jälkeen", Trevor hymyilee ja työntää kännykkänsä takaisin taskuunsa.

"Onko Harry vielä täällä?" hän kysyy hetken kuluttua.

"Ei, hän lähti. Eikä hän tule takaisin." Yritän kuulostaa siltä kuin minua ei voisi vähempää kiinnostaa.

"Nukuitko sä hyvin?" kysyn sitten yrittäen vaihtaa puheenaihetta.

"Joo, mutta mä olin huolissani susta", hän kertoo. Hänen katseensa kulkeutuu kaulalleni ja käännän päätäni yrittäen peittää jäljen jonka Harry jätti sinne.

"Huolissasi? Miksi?" kysyn.

"Saanko mä kysyä jotain? Mä en halua suututtaa sua", hän kysyy varovaisella äänellä.

"Joo.. Siitä vaan."

"Onko hän koskaan.. Tiedätkö.. Eihän hän ole koskaan satuttanut sua?" hän kysyy pitäen katseensa lattiassa.

"Mitä? Me riidellään jatkuvasti joten joo, hän satuttaa mua koko ajan", vastaan hänelle.

"Mä tarkoitan fyysisesti", hän mumisee. Käännän päätäni nopeasti ja käännän katseeni häneen. Kysyikö hän juuri onko Harry hakannut minua?

"Ei! Ei tietenkään. Hän ei koskaan tekisi niin." Irvistän pelkästä ajatuksesta.

"Mä oon pahoillani.. Hän vain vaikuttaa niin väkivaltaiselta ja vihaiselta." Huomaan katseesta Trevorin silmissä että hän ei halua loukata minua.