After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 29:

~~

"Pitäisikö meidän mennä tonne sun äidin seuraksi?" kysyn hetken hiljaisuuden kuluttua.

"Ei.. Pysytään vaan näin hetken", Harry vastaa.

"Okei", suostun iloisesti. Tiedän että minulla ja Harryllä on edelleen asioita selvitettävänä, mutta minusta tuntuu kuin kaikki olisi selviämässä, tunnen oloni rauhalliseksi, kaikki tuntuu oikealta. Olen huolissani kaikkien reaktioista, varsinkin äitini, mutta huolehdin siitä sitten kun aika koittaa. Tiedän että se fakta etten vietä joulua hänen kanssaan ensimmäistä kertaa kahdeksaantoista vuoteen jättäisi varjoonsa äitini vihan sitä kohtaan että minä ja Harry olemme taas yhdessä, ja rehellisesti sanoen, jos ei niin minä en edes välittäisi. No, välittäisin mutta olen kyllästynyt jatkuvaan taisteluun minun ja äitini välillä. En voi jatkuvasti käydä sotaa hänen kanssaan omista valinnoistani, ja on mahdotonta ilahduttaa häntä niillä. En jaksa enää yrittää.

Nojaan pääni Harryn rintaa vasten ja hän alkaa leikkiä hiuksillani. Onneksi sain kaikki lahjat paketoitua, oli muutenkin stressaavaa ostaa kaikki viime hetkellä. Voi paska. En ostanut Harrylle lahjaa! Ostiko hän minulle? Ei varmaankaan, mutta nyt kun me olemme taas yhdessä.. tai tavallaan ensimmäistä kertaa yhdessä.. pelkään että hän osti, ja minä en ostanut hänelle yhtään mitään. Minun olisi pitänyt hankkia hänelle jotain aiemmin. Mitä minä olisin edes ostanut?

"Mikä hätänä?" Harry kysyy ja siirtää kätensä leualleni, kallistaen päätäni niin että hän pystyy katsomaan minua silmiin.

"Ei mikään.."

"Ethän sä.. Ethän sä ole.. tiedätkö.. muuttanut sun mieltä?" Harry kysyy pienellä ja epävarmalla äänellä.

"En.. en. Mä vaan.. Mä en ostanut sulle lahjaa", myönnän. Hänen kasvonsa puhkeaa hymyyn ja hän katsoo minua taas silmiin.

"Sä olet huolissasi siitä?" hän nauraa.

"Joo.. Mun olisi pitänyt hankkia jotain mutta mä en tiennyt.."

"Louis, oikeasti, sä olet jo antanut mulle tarpeeksi. Se on ihan naurettavaa että sä huolehdit jostain joululahjasta."

"Ootko sä varma?"

"Täysin varma", hän nauraa taas. Tunnen edelleen oloni syylliseksi, ehkä minä hankin hänelle jotain kun ostoskeskus taas aukeaa joulun jälkeen. Olen joka tapauksessa joulun Liamilla. Toivon että Harry harkitsisi uudelleen tulevansa mukaan.

"Mä hankin sulle sitten jotain mahtavaa sun synttäreiksi?" sanon kohauttaen olkiani ja Harry siirtää kätensä taas kasvoilleni. Hän hipaisee peukalollaan alahuultani ja raotan huuliani odottaen että hän suutelee minua uudelleen. Sen sijaan hänen huulensa koskettavat nenääni ja sitten otsaani yllättävän hellästi.

"Mä en oikeastaan juhli synttäreitä", hän kertoo minulle.

"Mä tiedän.. En mäkään." Se on yksi asioista jota meillä on yhteistä.

"Harry?" Annen ääni kutsuu samalla kun kevyt koputus kuuluu ovelta. Harry ähkäisee ja pyöräyttää silmiään kun kiipeän pois hänen sylistään.

"Se ei tappaisi sua jos sä olisit vähän kiltimpi sun äidille, hän ei  ole nähnyt sua yli vuoteen."

"Mä en ole ilkeä hänelle", Harry sanoo ja tiedän että hän oikeasti itse uskoo niin.

"Yritä vaan olla vähän kiltimpi jooko, mun vuoksi?" Räpyttelen silmäripsiäni dramaattisesti ja hän hymyilee.

"Sä olet paholainen", hän kiusaa mutta suostuu.