After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 24:

~~

Kävelen kylpyhuoneeseen pesemään kasvoni ja kokoamaan itseni. Olen paljon rauhallisempi kuin viisitoista minuuttia sitten ja on oikeastaan kiva olla taas täällä. Kaikesta siitä huolimatta mitä minä ja Harry olemme käyneet läpi, on mukava tietää että minulla on edelleen turvallinen paikka hänen kanssaan. Hän on ainoa pysyvä elämässäni, muistan kun hän sanoi niin minulle kerran. Mietin tarkoittikohan hän sitä silloin. Vaikka ei olisikaan tarkoittanut, uskon että hän tarkoittaa sitä nyt. Toivon vain että hän kertoisi minulle enemmän miltä hänestä tuntuu. En ole nähnyt hänessä yhtä paljon tunteita koko sinä aikana kun olen tuntenut hänen, kuin hänen eilisen tunteenpurkauksensa aikana. Haluan vain kuulla ne sanat niiden kyynelten takana.

Lämmin vesi pesee pois kaikki jäljet tapahtumarikkaasta aamustani. En ole varma miksi olin niin tunteellinen isäni paluusta kun en edes tiennyt että hän oli lähtenyt. Mutta luulen että se oli sekoitus suuttumusta äitiäni kohtaan, odottamaton maininta isästäni, ja kaikki mitä on tapahtunut Harryn kanssa, joka aiheutti murtumiseni. Menen takaisin makuuhuoneeseen ja huomaan että Harry on juuri laskemassa laukkujani lattialle.

"Mä kävin hakemassa sun jutut", hän ilmoittaa.

"Kiitos, mä toivon oikeasti ettei musta ole mitään vaivaa", kerron ja kumarrun ottamaan collegehousut ja t-paidan. Minun täytyy päästä pois näistä vaatteista.

"Mä haluan sut tänne, kai sä tiedät sen?" hän kysyy hiljaa. Kohautan olkiani ja hän rypistää otsaansa.

"Sun pitäisi tietää se tähän mennessä, Lou."

"Mä tiedänkin.. Mutta sun äiti on täällä ja nyt mä tuon kaiken draaman mukanani ja vain itken koko ajan", selitän.

"Mun äiti on iloinen siitä että sä olet täällä ja samoin mä." Sydämeni läpättää mutta vaihdan puheenaihetta.

"Ootteko te suunnitelleet mitään tälle päivälle?" kysyn Harryltä.

"Ei, mä luulen että äiti haluaa mennä ostoskeskukseen tai jotain mutta me voidaan mennä huomennakin."

"Kyllä te voitte mennä, mä osaan keksiä itselleni jotain tekemistä." En halua että Harry peruu suunnitelmia äitinsä kanssa minun vuokseni kun he eivät ole nähneet toisiaan yli vuoteen.

"Ei  se oikeasti haittaa. Ei sun tarvitse olla yksin."

"Mä pärjään."

"Louis mitä mä juuri sanoin?" hän sanoo tiukasti ja käännyn katsomaan häntä. Hän tuntuu unohtaneen ettei hän enää saa päättää asioita puolestani. Kukaan ei saa.

"Anteeksi.. Jää vaan tänne. Mä menen shoppailemaan hänen kanssaan", Harry korjaa.

"Paljon parempi", sanon ja yritän olla hymyilemättä. Harry on ollut niin hellä, niin.. pelokas viime päivien aikana että on kiva nähdä että hän on edelleen oma itsensä.

"Sä voisit tulla mukaan?" hän ehdottaa.

"Mä vaan haluan pysyä täällä tänään, mulla on ollut jo pitkä päivä ja kello on vasta neljä."

"Okei, no mä kysyn haluaako hän mennä nyt niin sä saat vähän yksityisyyttä."

"Kiitos", sanon ja kävelen vaatehuoneeseen vaihtamaan vaatteita.

Juuri kun riisun vaatteeni, Harry koputtaa oveen.

"Lou?"

"Niin?"

"Kai sä olet täällä vielä kun me tullaan takaisin?" Harry kysyy.

"Joo, ei mulla ole muutakaan paikkaa minne mennä", tuhahdan.