After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 88:

••• Harryn näkökulma •••

"Kiitos", huokaisen helpotuksesta ja turhautuneisuudesta.

En oikeastaan tiedä mitä sanoa tai miten aloittaa koska en oikeasti odottanut hänen kuuntelevan minua.

Liikun Louisia kohti ja seison hänen edessään kun hän istuu sängyllä. Louis katsoo minua tulkitsematon ilme kasvoillaan ja minä tallustelen edestakaisin muutaman sekunnin ennen kuin pysähdyn puhumaan.

"Okei.. eli tämä kaikki on tavallaan tosi kieroutunutta ja pimeää. Sä luulit että mä kysyin voinko mä tulla käymään ja sitten mä en tullutkaan, sun pitäisi tietää tähän mennessä etten mä tekisi niin."

"Pitäisikö?" Louis keskeyttää.

En tiedä miten odotan hänen tietävän sen kun olen tehnyt hänelle niin paljon kaikkea paskaa.

"Sä olet oikeassa... mutta ole hiljaa", sanon ja hän pyöräyttää silmiään.

"Mun bileet oli vitun syvältä ja mä en olisi edes mennyt jos sä et olisi halunnut mun menevän. Mä en juonut ollenkaan, tai no oikeastaan mä join yhden mutta siinä kaikki. Mä en jutellut kenellekään tytölle, vain vähän Mollylle, ja mä en helvetissä ollut niiden strippareiden kimpussa. Miksi vitussa mä haluaisin olla missään tekemisissä strippareiden kanssa kun mulla on sut?"

Louisin ilme pehmenee vähän eikä hän enää tuijota minua niin kuin hän haluaisi repiä pääni irti. Sekin on jo alku.

"Ei sillä että mulla olisi sua enää... mutta mä yritän. Mä en halua ketään muuta. Ja vielä tärkeämpää, mä en halua että säkään haluat ketään muuta. Mä en tiedä miksi sä muutenkaan juoksisit Zaynin luo, mä tiedän että hän on mukava sulle ja blah blah blah... mutta hän on täynnä paskaa."

"Hän ei ole tehnyt mitään mikä saisi mut ajattelemaan noin Harry", Louis sanoo.

"Hän tekstasi sulle mun puhelimesta esittäen mua, hän tahallaan kertoi sulle niistä strippareista..."

"Sä et tiedä että se oli varmasti hän joka lähetti ne viestit ja mä olen iloinen että hän kertoi niistä strippareista."

"Mä olisin kertonut sulle jos sä olisit vastannut kun mä soitin. Mulla ei ollut aavistustakaan mitä oli meneillään, mä en tiennyt että sä leivoit mulle kakun tai että sä odotit mua. On jo muutenkin vaikeaa saada sut näkemään että mä yritän, mutta sitten hänen täytyy tulla meidän väliin ja istuttaa näitä ajatuksia sun päähän."

Louis pysyy hiljaa.

"Eli mihin me jatketaan tästä Lou? Mun täytyy tietää koska tämä edestakaisin paska tappaa mut ja mä en pysty antamaan sulle enempää aikaa." Polvistun hänen eteensä ja katseemme kohtaavat kun odotan hänen vastaustaan.

••• Louisin näkökulma •••

En tiedä mitä tehdä tai sanoa Harrylle tässä vaiheessa.

Osa minusta tietää että hän ei valehtele niistä tekstiviesteistä mutta en usko että Zayn tekisi sitä minulle. Minä juuri puhuin hänelle kaikesta Harryyn liittyvästä ja hän oli niin kiltti ja ymmärtäväinen.

Mutta tämä on Harry.

"Voitko sä antaa mulle vastauksen?" Hänen äänensä on matala ja hidas.

"Mä en tiedä, mäkin olen kyllästynyt tähän. Se on niin uuvuttavaa ja mä en pysty siihen enää, en oikeasti", kerron hänelle.

"Mutta mä en tehnyt mitään, kaikki oli hyvin eiliseen asti ja mikään tästä ei ole mun syytä. Mä tiedän että yleensä on mutta ei tällä kerralla. Mä olen pahoillani etten mä viettänyt mun syntymäpäivää sun kanssa. Mä tiedän että mun olisi pitänyt ja mä olen pahoillani", Harry sanoo.