After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 34:

~~

••• Harryn näkökulma •••

Kun käännyn ympäri näen äitini seisovan olohuoneessa puristaen kahvimukia käsissään ja hänen silmänsä ovat verestävät.

"Missä sä olit?" kysyn häneltä.

"Vessassa", hän sanoo ja hänen äänensä murtuu.

"Miten sä pystyit käskeä Louisia lähtemään? Jättämään mut?" kysyn. Tiesin että hän olisi pettynyt mutta kun hän sanoi olevansa samaa mieltä Louisin äidin kanssa, se oli vähän liikaa.

"Koska Harry, sä et ole hyväksi hänelle. Sä tiedät sen itsekin. Mä en halua että hänelle käy niin kuin Dianalle, tai niille muille."

"Tiedätkö sä mitä mulle tapahtuu jos hän jättää mut äiti? Mä en usko että sä ymmärrät.. Mä en voi olla ilman häntä. Mä tiedän että mä en ole tarpeeksi hyvä hänelle ja mä kadun sitä mitä mä tein hänelle joka kerta kun mä katson häntä mutta mä voin olla hyvä hänelle. Mä tiedän sen", sanon ja kävelen keskelle olohuonetta ja sitten takaisin.

"Harry.. Sä et koskaan ole ollut tunteellinen tällä tavalla, oletko sä varma että sä et vain ole jotenkin liian syvällä sun pelissä tällä hetkellä?"

"Ei äiti.." yritän pysyä rauhallisena. "Tämä ei ole mitään peliä mulle, ei tällä kerralla. Mä rakastan häntä, mä oikeasti rakastan häntä. Mä rakastan häntä enemmän kuin mä pystyn edes kertomaan sulle koska mä en voi itsekään ymmärtää sitä. Mä en koskaan uskonut että musta voisi tuntua tältä. Mä tiedän vain että hän on mun ainoa mahdollisuus olla onnellinen, jos hän jättää mut niin mä en koskaan selviä siitä. Oikeasti äiti. Jos hän lähtee niin mä olen yksin mun koko loppuelämän. Mä en tiedä mitä vittua mä tein ansaitakseni hänet, en tietääkseni mitään, mutta hän rakastaa mua. Tiedätkö sä miltä tuntuu kun joku rakastaa sua kaikesta siitä paskasta huolimatta mitä sä olet tehnyt? Mä en ole mitään häneen verrattuna, hän on liian hyvä mulle mutta silti hän rakastaa mua. Mulla ei ole mitään aavistusta miksi, mutta hän rakastaa. Hän aina tukee mua äiti, hän aina antaa mulle anteeksi silloinkin kun ei pitäisi, hän osaa aina sanoa oikeat asiat, hän rauhoittaa mua mutta samalla hän haastaa mua, hänen vuokseen mä haluan olla parempi mies. Mä tiedän että mä olen paska ihminen, mä tiedän sen. Mä tiedän että mä olen tehnyt niin paljon virheitä mutta Louis ei voi jättää mua, mä en halua enää olla yksin ja mä en voi rakastaa ketään muuta, hän on mulle se oikea. Mä tiedän sen. Hän on mun suurin syntini ja mä olisin mieluusti kirottu hänen puolestaan." Olen hengästynyt kun viimein lopetan. Äitini posket ovat kosteat kyynelistä ja hän tuijottaa taakseni.

Käännyn ja näen Louisin silmät suurina ja posket yhtä kosteina kuin äidillänikin.

"Mä menen ulos hetkeksi.. että te kaksi saatte olla rauhassa", äitini sanoo ja kävelee ovelle pukeakseen takkinsa ja kenkänsä.

"Avaimet?" hän kysyy. Osoitan hyllyä hänen päänsä yläpuolella ja hän nyökkää. Ei ole montaa paikkaa johon hän voisi mennä jouluaattona, varsinkaan lumessa, mutta juuri nyt minun täytyy saada olla yksin Louisin kanssa. Heti kun äitini poistuu asunnosta, kävelen huoneen toiselle puolelle sinne missä Louis seisoo.

"Se mitä sä sanoit.. äsken.. tarkoititko sä sitä?" Louis kysyy kyyneleet silmissään.

"Sä tiedät että mä tarkoitin", sanon. Hänen suupielensä kohoavat hymyyn ja hän laskee kätensä rinnalleni.

"Mä haluan tietää mitä sä teit", hän sanoo.

"Mä tiedän.. Lupaa että sä yrität ymmärtää.."