After 2 (Larry-Stylinson) suomeksi

Luku 60:

~~

Sitä poikaa joka antoi minulle ylimääräisen lukkonsa ei näy missään kun palaan pukuhuoneeseen joten laitan lukon vain takaisin kaapin oveen ja jos hän ei vaadi sitä takaisin huomenna niin käytän sitä jatkossakin.

Kun saan tavarani kasaan, menen takaisin käytävään jossa Harry odotti minua.

"Jos sulla olisi kestänyt yhtään kauemmin, mä olisin tullut sinne enkä mä takaa mitä mä olisin tehnyt sulle", hän uhkaa.

"Me ei oltaisi oltu ainoita siellä, siellä oli muitakin hyvännäköisiä miehiä", valehtelen ja katson miten hänen ilmeensä muuttuu. Käännyn pois hänestä, ottaen muutaman askeleen ennen kuin hän tarttuu kiinni käsivarrestani, kääntäen minut taas ympäri.

"Mitä sä juuri sanoit?" hän siristää silmiään.

"Mä vain kiusaan sua", virnistän ja Harry tuhahtaa päästäen irti kädestäni.

"Mä luulen että sä olet jo tehnyt sitä tarpeeksi tälle päivälle."

"Ehkä", hymyilen.

"Sä olet tänään ihan vallaton", hän ravistaa päätään.

"Joogaus rentoutti mua ja puhdisti mun auraa", nauran.

"Ei mun", hän muistuttaa minua kun me kävelemme ulos.

"Mitä sä haluat syödä tänään?" kysyn Harryltä päästessämme autolle.

Lukukauden ensimmäinen päivä meni hyvin, jopa jooga mikä oli loppujen lopuksi aika huvittavaa. En yleensä pidä huvittavasta jos on kyse koulunkäynnistä mutta oli kiva kun Harry oli siellä. Uskonnonkurssistani saattaa tulla ongelma kun en voi suunnitella mitään etukäteen mutta yritän olla keskittymättä siihen juuri nyt koska muuten se saa minut sekaisin.

"En mä tiedä, mun pitää työskennellä muutama tunti mutta mä saan kyllä kaiken valmiiksi ruokaan mennessä", Harry vastaa.

"Okei, mä keksin jotain", kerron.

"Se jääkiekkopeli on huomenna eikö niin?" Harry kysyy.

"Joo, kai sä olet vielä menossa?"

"En mä tiedä..."

"Mun täytyy tietää nyt koska jos sä perut niin mä menen sinne Liamin kanssa", kerron.

Liam haluaisi varmaan paljon mieluummin että minä menen hänen kanssaan mutta heille kahdelle olisi varmaan hyväksi viettää vähän aikaa yhdessä. Tiedän ettei heistä koskaan tule kavereita... tai veljiä mutta Harryllä ei varsinaisesti ole ketään kaveria ja Liam on minun paras kaverini joka vain sattuu olemaan Harryn velipuoli joten auttaisi suunnattomasti jos he tulisivat toimeen.

"Kyllä mä menen", hän huokaisee ja kiipeää autoon.

"Kiitos", hymyilen ja hän pyöräyttää silmiään.

Auton nahkapenkit tuntuvat jääkylmiltä ja joogahousuni ovat paperinohuet, ehkä minun olisi pitänyt sittenkin vaihtaa vaatteita ennen lähtöä. Kehoni tärisee kylmyydestä kiinnittäen Harryn huomion. Hän kääntää lämmityksen täysille ja kääntyy pois parkkialueelta.

"Eli minkä liikunnan kurssin sä haluat valita?" kysyn häneltä.

"En mä tiedä, mä kerron sulle sitten kun mä näen mitä vaihtoehtoja siellä on. Mitä sä haluaisit valita?"

"Joogaa", vastaan.

"Joogan lisäksi."

"En mä tiedä... Mä en ole kovin urheilullinen. Ollenkaan."