Jami

3. Pois kulki kultainen elämä

Jami

Johannes nukkui sohvalla kun mä tulin himaan. Kohotin sille kulmiani kun suuntasin keittiöön keittämään kahvia. Propsit sille siitä että se oli jaksanut raahautua kotiin saakka. 

Mun frendi Joonas oli pyytäny mua niille, mutta en oikeen tiennyt jaksaisko mennä. Kouluviikko oli kuitenkin vasta alussa ja mun piti jo nyt aloittaa läksyjen tekeminen. Mä en todellakaan ollut se ihminen joka pystyi jättämään kaiken viimeiseen iltaan, vaikka siihen se melkein aina menikin. 

Joka ikisen uuden jakson alussa mä olin mukamas kamalan motivoitunut ja reipas, mutta loppujen lopuksi mä yritin ahtaa kaikki kurssin asiat viimeisinä iltoina päähän ja panikoin jossain nurkassa kun en osannut.

Mä kurtistin kulmiani kun näin kukat keittiön pöydällä. Ne oli korkeita, valkoisia ja erikoisen näköisiä. Miks helvetissä meiän keittiön pöydällä oli kallakimppu? Mä olin nähnyt niitä tuon näköisinä vain hautajaisissa.

Kimpussa oli kiinni muistokortti, jonka mä avasin.

Hymy hyyti, silmä sammui, pois kulki kultainen elämä. Johanneksen muistoa kunnioittaen, Oskar Mäkinen.

Mun kehon läpi kulki kylmiä väreitä ja laskin kortin käsistäni. Mäkinen oli tuonut Johannekselle hautajaiskimpun. Se tarkoitti sitä että mun veli oli onnistunut suututtamaan Mäntylaakson maineikkaimman diilerin aika helvetin pahasti.

Mäkinen oli ihan hiton dramaattinen kun se keräili velkojaan. Mä tiesin että se pystyi vaikka mihin hirmutekoihin, mutta sen bravuuri oli pelottelu. Se nautti siitä, kun ihmiset sen ympärillä kärvisteli peloissaan odottaen sen iskua.

Sitten se iski ja lujaa.

Laitoin kahvin tippumaan ja heitin kukkakimpun roskiksen päälle. Johannes oli jo niin syvällä suossaan ettei se sieltä nousisi, mutta mä en halunnu että se vetäis mut ja mutsin mukaansa. Napsautin keittiön pöydän nurkassa olevan matkaradion päälle ja odottelin että Johannes nukkuisi päänsä selväksi. Mulla oli sille muutama aika hiton tiukka kysymys. 

Matias oli tullu maanantaina istumaan mun viereen filosofian tunnilla. Olin hämmentynyt siitä niin paljon että olin unohtanut kaikki mahdolliset käytöstavat. En mä kyllä niitä tarvinnutkaan. Olin nimittäin ihan varma että Matiaksella oli jotain taka-ajatuksia yllättävien lähestymisyritystensä kanssa. Ne taka-ajatukset liitty mahdollisesti huumeisiin. Johanneksen riippuvuus ei varsinaisesti ollut mikään salaisuus ja kaikki Mäntylaaksossa tiesi että me oltiin veljeksiä

Oli se jotain yrittänyt rupatella ja oltiin me jotain small talkia saatu aikaan. Se vaikutti ihan rennolta ja mukavalta tyypiltä, mutta mä ootin vaan sitä hetkeä kun se kysyis multa että mistä Johannes osti kamaa.

Matiaksen kaltaset ihmiset ei nyt vaan lähestynyt mun kaltasia ihmisiä. Me painittiin kaikissa mahollisissa osa-alueissa ihan eri sarjoissa. Se oli hiton rikas samalla kun me tuskailtiin vuokran kanssa. Sillä oli ihan kamalasti frendejä, tuttuja, puolituttuja ja sänkytuttuja kun taas mulla oli pari hyvää kaveria. Matias oli uskomattoman hyvän näkönen ja mun sanottiin näyttävän tylyltä ja kolkolta.

Niin ja kaiken lisäksi se oli ehdottomasti hetero. Mä kuulin mun kaverin Joonaksen tyttöystävältä Roosalta aina miten joku tyttö selitti ihan innoissaan kavereilleen siitä, miten oli päässyt sänkyyn Matiaksen kanssa. Se tilanne päättyi kuulemma useimmiten kissatappeluun, koska myös jokainen sen tytön kavereista oli ollut jossain vaiheessa Matiaksen kanssa. Sitä paitsi sillä oli ollut tyttöystäväkin yläasteella.

Mä en siis nähny yhtään hyvää syytä sille miks se yritti yhtäkkiä tulla toimeen mun kanssa. Ei mulla ollu mitään ongelmaa tutustua uusiin ihmisiin, mutta Haikaloista ja Heleneistä mä halusin pysyä mahollisimman kaukana.