Jami

19. Veljekset

Jami

Matias istui mun edessä lattialla paita vieressään ja mun kädet hiero sen olkapäitä. Telkkarista tuli Tempparit, joita mä olin pakottanut Matiaksenkin kattomaan. Sen mielestä koko ohjelma oli idioottimainen ja naurettava, kun taas musta se oli parasta viihdettä ikinä.

"Siis kuka tonne ylipäätään ees haluais lähteä?" Matias kysyi ja mä kohautin kulmiani. "Jotkut jotka haluu kokeilla jotain uutta ja sellasta mitä ei voi muualla kokea."
Matias pyöritteli päätään ja mä siirsin käteni sen niskaan. "Mutta musta ei kyllä olis ikinä tonne lähtijäks."

"Ei mustakaan, ei helvetissä", Matias naurahti ja nojasi lähemmäs sohvaa ja mua. "Mähän olisin tuolla ihan katastrofi kun kaikki varatut unohtais omat kumppaninsa ja haluais vaan mut."

"Niinkö sä luulet?" Kysyin huvittuneena ja Matias nojasi päätään taaksepäin kohdaten mun katseen. "Joo, niin mä luulen. Vai ootko sä eri mieltä?"
"Ehkä", kohautin olkapäitäni ja Matias käännähti ympäri. "Auts. Vihjailetko sä etten mä olis viehättävä?"

Kohotin kulmiani kun Matias nosti kätensä mun polville ja kallisti päätään. "Mutta ei se haittaa, koska mä voin todistaa sun olevan väärässä."
"Ai hakemalla temppareihin?" Naurahdin, mutta vakavoiduin kun Matias nojautu suutelemaan mua. 

Sen huulet kävi mun kaulalla kun se paino mut sohvan ja ittensä väliin. Totta kai mä halusin sitä ja sen kosketus sai mun hengityksen muuttumaan raskaammaks, mutta nyt mulla oli tempparit kesken.

"Helvetti Matias mä en nää-", valitukseni katkesi kuitenkin melko lyhyeen, kun Matias kuljetti käsiään mun kylkiä pitkin ja suuteli mun leukaa. Mun sisällä hyrisi ja mun kädet veti Matiasta lähemmäs. 

"Sä voit kattoa tempparit myöhemmin", Matias henkäisi ja mä nyökyttelin. Kun se paino huulensa takas mun huulille, mua hymyilytti ja nautin siitä läikehtivästä onnen tunteesta. Ne suudelmat jatku kuitenkin hellinä ja lempeinä, ja lopulta Matias paino päänsä mun olkapäätä vasten ja jäi siihen kädet mun ympärillä.

Se oli tullut eilen vähän humalassa ja kiukkusena himaan. Kun mä olin kysynyt mikä sillä oli, se kerto että sen mielestä mä olin ihan hullun ihana.

Päivisin mä näin Matiaksen koulussa frendiensä kanssa, mä näin sen pelaamassa korista ulkona ja istumassa luokassa kuulokkeet korvillaan. Iltaisin se oli mun sylissä piilossa maailmalta.

Nytkin mä huomasin ettei kaikki oikeesti ollut hyvin. Se oli vaitonainen ja vielä normaaliakin mietteliäämpi. "Onks kaikki kunnossa?" Mä kysyin ja Matias kohotti katseensa muhun. "Joo, kuinka niin?"

"Ei kun sä vaan vaikutit jotenkin... surumieliseltä", selitin ja kohotin käteni silittämään sen hiuksia. Matias huokas ja liikahti istumaan mun viereen. Se kävi makaamaan nahkaiselle sohvalle ja laski päänsä mun syliin. "Ei oo mikään iso homma. Patrick... siitä tulee vaan vitun ilkee kun se on kännissä. Se sitten puhu perjantaina vähän ohi suunsa Sannista ja kaikesta muusta paskasta."

Mä kurtistin kulmiani ja upotin sormeni sen hiuksiin. Matias ummisti silmänsä ja anto mun käsien kulkea sen suklaanruskeiden suortuvien joukossa. "Ootko sä puhunu sen kanssa ton homman jälkeen?"

"En", Matias myönsi ja kohautti olkiaan. "Se ei oo tullu sanomaan mitään enkä mäkään oo viittiny alkaa tivaamaan mitään."
"No ehkä tein kannattais puhua?" Ehdotin ja pyyhkäisin peukalollani Matiaksen poskea. "Se on kumminkin sulle niin tärkee."

"Totta kai se on", Matias katto mua ja kurtisti kulmiaan. "Mutta se puhu aika helvetin rumasti myös susta. Mä en jaksanu kuunnella sitä enää, ja sen takia mä tulin tavallista aikasemmin himaan. Tietenkään se ei tiiä miks mä en aio kuunnella susta mitään paskaa, mutta mä oon vaan kyllästyny sellaseen perseilyyn."