Jami
Mun huoneen katon uurteet näytti epäsymmetrisiltä, muuttuvilta ja silti jotenkin rauhoittavilta. Annoin katseeni kulkea niitä pitkin. Ne sai mut keskittymään kaikkeen epäolennaiseen, kaikkeen muuhun kuin siihen mikä sattui.
Puhalsin savua suustani, ja se sumensi mun näkökentän. Mustelma mun kyljessä alkoi jo hiipua pois, mutta kylkeen sattu vielä ihan uskomattoman paljon. Olin melko varma että johonkin mun kylkiluuhun oli tullut joku pieni murtuma.
Mun pään alla oli siististi viikattuna viltti, jonka Matias oli mulle jouluna antanut. Se tuoksui siltä ja sai mut ahdistumaan entistä enemmän.
Mä en ollu kuullu Matiaksesta yhtään mitään kahteen viikkoon. Se oli ihan hullun pitkä aika, jolloin olin soittanut sille ties kuinka monta kertaa, jättänyt kymmeniä viestejä ja käynyt sen ovella pävittäin. Mulla oli vara-avain sen asuntoon, mutta se oli ollu tyhjillään ties kuinka kauan.
Mä halusin selittää Matiakselle kaiken sen mistä olin pahoillani. Halusin selittää sille etten ollut tarkoittanut mitään mitä sanoin kiukunpuuskan kourissa. Halusin sanoa sille kuinka älyttömän pahalta musta oli tuntunut kun se oli selittänyt sille hiton nätille blondille kuinka ei ikinä olis mun kanssa vaikka tykkäiskin jätkistä. Mä halusin kertoa sille kuinka helvetin paljon mä siitä tykkäsin ja kuinka tärkee se mulle oli.
Mä olisin halunnu myös kertoa miten hemmetin paljon mua oli pelottanut mennä himaan. Miten mä olin tiennyt millasen vastaanoton saisin Johannekselta kun menisin himaan, mutta päätin silti kohdata sen.
Johannes oli ollut jo kaupassa ihan raivoissaan. Se saattoi ulkopuolisten silmiin vaikuttaa tyyneltä, mutta se oli kihissyt.
Mä en tiennyt mistä se oli saanut kuulla siitä että olin viettänyt aikaa Matias Haikalan kanssa, mutta sen sanat oli saanut mun niskakarvat kohoomaan ja kädet hikoilemaan pelosta. Se oli sanonut ihan suoraan että jos mä en tulis himaan, se kävis parin kaverinsa kanssa vierailemassa Matiaksen luona.
Mä tiesin että se vois oikeesti tehdä sen. Se voisi mennä ja vaikka hakata Matiaksen ihan tuosta vain. Se varmaan nauttisi siitä kun saisi jonkun sairaan tekosyyn iskeä joku Haikala maahan. Mua ahdisti ihan kauheesti kun edes mietin Johannesta kajoamassa Matiakseen. Mua pelotti että Johannes olis voinu rikkoa Matiaksen.
Sitten mä rikoin sen ihan ite.
***
Maaliskuu toi mukanaan loskan, auringonpaisteen ja lintujen laulun. Mä yritin keskittyä koulunkäyntiin ja unohtaa kaiken muun, mutta enhän mä nyt hitto saanut Matiasta mielestäni.
Ehkä oli ihan hyvä ettei me oltu enää nähty. Mulla oli kuitenkin niin paljon asioita joita en voinut kertoa sille, ja sen vuoksi mä olin kuin räjähdysvalmis atomipommi.
Totta kai mä halusin olla Matiaksen tukena kun sillä oli vaikeaa, mutta se oli hankalaa kun olin itsekin ihan paskana kaikesta. Ei mulla toki ollut kuollutta siskoa, mutta mulla oli elävä veli, joka oli mun tilanteessa paljon tuskallisempaa.
Aurinko lämmitti mun selkää kun kävelin kohti kauppaa. Mutsi oli lähettänyt mut hakemaan pakastevihanneksia, kanaa, fetajuustoa ja ruokakermaa. Mulla oli ihan kauheen kova nälkä, joten kiirehdin askeliani.
Sytytin tupakan ja työnsin lapaset taskuuni. Ilma tuntui keväiseltä, mutta mun mieliala oli yhä lähinnä sekamelska harmaan eri sävyjä. Samalla kun mä kelasin että tää oli ihan hyvä homma, mua ahisti ihan kauheesti. Mua ahisti kun en ollu kuullu Matiaksesta ja mua ahisti kaikki ne ilkeet jutut mitä olin sille sanonut. Jos voisin vetää ne takas suuhuni ja nielasta pois huulilta, tekisin sen empimättä.
YOU ARE READING
Jami
Romance"Mä kaipasin haleja, helliä ja pitkittyneitä suudelmia, sylikkäin makoilua, vierekkäin nukkumista ja ihan vain sitä että toinen oli lähellä. Mä halusin mun elämään ihmisen, jonka mä voisin tuoda kotiin häpeilemättä ja jonka kanssa mä voisin vaan mak...
