///
Moi! Tää luku on ollut valmiina jo jonkin aikaa, mutta lukulomalla aikaa on kulunut lähinnä nenä kiinni historian kirjoissa, joten oikolukemisen kanssa kesti. Tänään on kuitenkin vähän laiskempi päivä, joten oikoluin ja korjasin tän luvun teille valmiiksi!
Mut hei, maaliskuu on eka kevätkuukausi, joten ehkä tää ikuinen marraskuu hellittäis pikkuhiljaa!
///
Jami
Peiton alla oli lämmin. Matias oli lämmin. Se nukkui vielä hiljaa tuhisten, levollinen ilme kasvoillaan. Sen paljas rintakehä kohoili rauhalliseen tahtiin ja tummat ripset hipo poskipäitä. Kinuskinvaaleat hiukset oli aavistuksen sotkussa, ja mä vastustin kiusausta upottaa sormet niiden sekaan.
Mä olin herännyt yöllä painajaiseen. Siinä mä olin mennyt kotiin ja löytänyt kaikki kuolleina. Siellä oli ollut Johannes, mutsi, mummi ja ukki, Janne, Birgit ja myös Joonas ja Matias. Kun yritin juosta pois, mun jalat ei totelleet ja ovi tuntu olevan kilometrien päässä. Seuraavassa hetkessä mä olin tuntenut Johanneksen kädet mun kurkulla.
Kun olin herännyt kylmän hien peitossa henkeä haukkoen, Matias oli säpsähtänyt hereille. Se oli vienyt mun painajaisen kauas pois vetämällä mut syliinsä ja uskotellut mulle, että kaikki kamala oli vain unta, ja että se pitäis musta huolta.
Mä olin vieläkin sen sylissä. Sen käsivarret piti mua syleilyssään, eikä mulla ollu pitkään aikaan ollut yhtä hyvä ja turvallinen olo. Mein nenät hipo toisiaan ja mä tarkkailin sen kasvojen yksityiskohtia.
Sen amorinkaaren vieressä oli pieni luomi, jota mä en ollut aikasemmin edes tajunnut. Sen kasvot oli kaikin puolin lempeät ja kiltit, enkä mä voinut kuvitella sen haluavan pahaa kärpäsellekään. Mä erotin sen poskipäät, kohdat joihin varjot keräänty, kasvojen luut ja selkeän leukalinjan. Sen hiusten väri muistutti vähän kinuskia, tai ehkä toffeeta. Tai oikeastaan niitä molempia sekaisin.
Matias käänsi aavistuksen päätään ja sen käsien ote mun ympärillä tiukkeni. Mun suu kaartu hymyyn kun se haukotteli syvään ja avas silmänsä hitaasti räpytellen.
"Huomenta", sen ääni oli unesta käheä ja matala. Se irrotti toisen kätensä mun ympäriltä hieroakseen silmiään. Pian mä kuitenkin tunsin taas sen käsivarren kiertyvän mun ympärille ja vetävän mut lähemmäs.
"Huomenta sullekin", vastasin sille ja suukotin sen huulia. Matiasta hymyilytti ja se näytti vaan ihan uskomattoman suloselta niin unisena ja raukeana. Matias haukotteli uudestaan ja upotti kasvonsa mun hiusten sekaan.
"Saitko sä nukuttua hyvin sen painajaisen jälkeen?" Matias kysyi. Sen pitkät sormet silitti mun selkää ja huulet suukotti mun otsaa. Mä nyökkäsin ja olin vaan hiton onnellinen että se oli siinä. "Sain. En oo nukkunu pitkään aikaan yhtä hyvin kun sun sylissä", myönsin ja Matias hymyili hiljaa. Sen silmissä oli erilaista loistoa. Mä uskoin sen sanoja, kun se oli sanonut olevansa rakastumassa muhun. Nyt mä kuitenkin näin kaiken myös sen kasvoista.
"Se kuulostaa hyvältä", Matias kuiskas ja kosketti huulillaan mun huulia. Se oli vain hetki, mutta kertoi kaiken oleellisen. "Mitä kello on?"
Kurottauduin ottamaan puhelimeni yöpöydältä ja avasin sen. Johannes oli eilen yrittänyt soittaa mulle muutaman kerran, mutta olin sivuuttanut soitot. Nyt kuitenkin myös Janne oli yrittänyt tavottaa mua useampaan kertaan. Kurtistin kulmiani ja laskin soitot. Kaheksan. Janne ei ikinä soittanut mulle kaheksaa kertaa.
YOU ARE READING
Jami
Romance"Mä kaipasin haleja, helliä ja pitkittyneitä suudelmia, sylikkäin makoilua, vierekkäin nukkumista ja ihan vain sitä että toinen oli lähellä. Mä halusin mun elämään ihmisen, jonka mä voisin tuoda kotiin häpeilemättä ja jonka kanssa mä voisin vaan mak...
