Jami

12. Tyhmiä juttuja

///
Olin just viikon riparilla isosena jossa en ehtiny tehä mitään muita hommia, mutta koska tää oli jo valmiiksi tarkastettu, voin julkasta tän nyt kun alan pikkuhiljaa toipumaan yltiösosiaalisesta elämästä :) Tääl on aika viileetä ja sateista eikä tunnu kesältä, mutta toivon et siellä päin missä just sie oot on lämmintä ja voi oikeesti nauttii kesästä!

///

Matias

Jami oli itkenyt. Mä kyllä näin sen vettyneet silmät ja kosteat ripset. Mä suljin eteisen oven ja toivoin ettei Sanni saisi päähänsä tulla yhtäkkiä ovelle.

Jami tuntui epävakaalta mun sylissä, kun pitelin sitä itteäni vasten ja annoin sen purkaa pahaa oloaan. Totta kai mä olin tiennyt ettei sillä ollut kaikki kunnossa, mutta nyt mä olin oikeesti huolissani. Jamilla oli mukanaan kaksi reppua ja yksi urheilukassi, joten se oli menossa jonnekin yöksi. 

Oliko jokin sen kotona eskaloitunut tähän? Mua suututti sen puolesta. Se ansaitsi niin paljon parempaa.

"Jami hei mitä on käyny?" kysyin hiljaa ja halasin sitä vähän tiukemmin. Jami pyyhki kasvojaan kiroillen hiljaa ja pudistelin päätään. "Sori. Mä en oikeesti tiiä mikä muhun meni."
Mä kurtistin kulmiani ja tavoittelin katsekontaktia. "Hei, sun ei ikinä tarvii pyytää anteeks asioita joita sä tunnet, okei?"

Jami niiskaisi ja kohotti katseensa muhun. "Mä en itekään tiiä mitä mä tunnen. Tuli vaan sellanen... romahdus", se sanoi ja mä vedin sen uuteen halaukseen. "Jos sä haluut niin mä voin peruuttaa mun ja Sannin leffaillan."

Jami pudisteli päätään. "Ei, en mä tuu sun ja sun siskos väliin. Mä olisin vaan tyytyväinen jos voisin olla täällä hetken ennen kuin meen Joonakselle", se mutisi ja hieroi kyynelten värittämiä kasvojaan. Mä nyökkäsin ja suukotin sen otsaa. "Totta kai sä voit olla täällä. Mein porukat on reissussa joten talo on mun ja Sannin."

Jami nyökytteli ja kysyi jos se voisi käydä vessassa. Mä nyökkäsin ja avasin eteisen oven.

Jami katosi vessaan ja mä menin keittiöön, jonne Sanni oli jäänyt leikkaamaan sipulia. Se katsahti mua ja nosti hiussuortuvan korvansa taakse. "Kuka se oli?"
"Yks mun kaveri tulee meille vähäks aikaa", selitin ja jatkoin kanojen kypsentämistä. Sanni kurtisti kulmiaan ja käänty kattomaan mua kädet puuskassa. "Et oo tosissas! Mein piti viettää sisarusilta ja kattoa Leijonakuningas!"

Mä purin huultani. Kuinka mä pystyisin selittämään Sannille tilanteen paljastamatta mun tunteita Jamia kohtaan? Se odotti mun vastausta ja mä käännyin kattomaan sitä. "Tää on poikkeustilanne. Jamilla on ollu nyt vaan vähän vaikeeta-"

"Miten sä oot ihan yhtäkkiä alkanu pyörimään jonkun Uodin kanssa?", Sanni kivahti ja mun sisällä kiehahti. Hillitsin sen ja nielaisin kiukun pois. Nyt ei ollut aikaa millekään Haikala-temperamentille. "Se ei oo joku Uoti vaan mun frendi. Me voidaan pitää leffailta huomennakin jos Jamin läsnäolo häiritsee sua."

Sanni huokas ja työnsi sipulit veitsen avulla kulhoon. "Okei, sori. Voidaan me pitää se leffailta tänäänkin. Mä olin vaan oottanu tätä koko viikon."
Mä kallistin myötätuntoisena päätäni ja väläytin sille hymyn. "Mä arvasin että sä ymmärrät."

Sanni hymyili mulle takas ja silloin Jami tuli keittiöön. Se ei näyttänyt enää yhtä itkuiselta, mutta kyllä Sannikin varmaan huomasi ettei kaikki ollut kunnossa. Jamin kädet oli puuskassa, olkapäät jännittyneet ja ilme jopa aavistuksen pelokas. 

Mä halusin mennä sen luokse ja sanoa ettei enää ollut mitään hätää, mutten mä tietenkään voinut. Sanni tarkkaili Jamia uteliaana ja mä viittoin sitä tulemaan luokseni.