Jami

27. Kolme jiitä

///

Miun ei pitäny julkasta tätä lukua vielä tänään, mutta noh, aattelin että aika monella menee vappu varmaan neljän seinän sisällä, joten ompahan ainakin jotain tekemistä :D  Joten hyvää vappua ja pysykää turvassa <3

///

Jami

Mä nuokuin sohvalla. Matias oli mennyt sänkyyn nukkumaan sen jälkeen kun mä olin syöttänyt sille melkein puoliväkisin buranaa ja sinkkitabletteja. Mittarin mukaan sillä oli 40 astetta kuumetta. Se oli kalpea, hikinen ja kiukkunen. Mutta myös ihan hemmetin surullinen enkä mä tiennyt tarkkaan miks. 

Matiaksella oli niin huono olo ja niin kuuma, etten mä mennyt sen viereen. Se pyöri sängyssä levottomana, potki peiton syrjään ja kiskoi sen sitten takaisin. Mä kuuntelin sen temuamista sohvalta ja kävin aina välillä kattomassa että se oli edes hengissä. Kaikkein mieluiten mä olisin mennyt sen viereen nukkumaan, mutta kyllä mä sohvallakin selvisin.

Olin jotenkin tosi järkyttynyt Alinasta. Totta kai mä tiesin että sellaista tapahtui joka päivä ympäri maailmaa, mutta mun tietoon ei ollut koskaan tullut mitään tapausta mun lähipiiristä. Se ahisti mua. Mua ahisti myös se, että välillä tuntui ettei jätkillä ollut oikeutta ahistua tälläsistä jutuista. Mä en ollut koskaan kohdannut mitään häirintää tai ahistelua, mutta tiesin sitä tapahtuvan ihan sukupuolesta riippumatta.

Kiersin käsivarteni polvieni ympärille ja yritin keskittyä telkkariin. Eilinen oli ihana ennen kuin Iiro oli soittanut ja herättänyt meiät. Jos mä pystyisin päättämään, olisin nukkunut rauhassa Matiaksen vieressä aamuun asti ilman keskeytyksiä. Nyt mä olin sohvalla ja Matias sängyssä surullisena, vihaisena ja hämillään.

Ovikello pirahti. Mä säpsähdin ajatuksistani ja kurtistin kulmiani. Matias ei mun tietääkseni odottanut ketään, enkä mä uskaltanut mennä avaamaan ovea. Ei varmaan vaikuttais kamalan hyvälle jos mä tekisin sen. Toisaalta Matias oli jo sanonut kaikille että mä punkkasin täällä.

Nousin seisomaan ja kävelin vilttiin kääriytyneenä ovelle. Matiaksella ei ollut ovisilmää, joten mä käänsin lukon auki ja avasin oven raolleen. Se kiskaistiin auki ja mä olin kasvokkain Patrick Helenin kanssa.

Tummahiuksinen jätkä kurtisti kulmiaan mut nähdessään. Se näytti huonovointiselta, sen huuli oli auki ja poskessa oli sinertävä mustelma. "Tota...onks Matias kotona?" Se kysyi eikä alkanut ihme kyllä inttämään miks mä olin siellä.

Kohotin kulmiani ja astuin sivuun ovelta. "Se nukkuu. Sillä on kuumetta ja me...no siis oothan sä varmaan jo kuullu mitä aamuyöllä oikeen tapahtu. Mä oon nukkunu sohvalla."

Patrickia ei näyttänyt kiinnostavan se, miksi mä olin Matiaksella. "Siitä mä halusin puhua. Voinko mä oottaa että se herää?"
"Joo toki, eihän tää mun kämppä oo", mutisin ja kävelin jääkaapille hakemaan limpparia. Mun krapulaan auttoi parhaiten kokis. 

Patrick liikuskeli levottomana olohuoneessa. Sillä oli yllään addun verkkarit ja sininen huppari eikä se näyttänyt läheskään niin huolitellulta kuin yleensä. Se oli selvästikin joutunu jonkinlaiseen tappeluun sen jälkeen kun me oltiin Matiaksen kanssa lähdetty bileistä kotiin. Se ei tosin yllättänyt mua tippaakaan.

"Onko...onko Matias puhunu mitään Alinasta?" Patrick kysyi hetken päästä kun mä nojailin saarekkeeseen ja hörpin kokistani. Kohotin kulmiani. Patrick oli takuulla kuullut Alinasta heti ensimmäisten joukossa. "No siis mehän käytiin aamulla lääkärissä. Sen takia Matias nukkuu. Se on hemmetin väsynyt."